Lempiasioitani maailmassa: todennäköisyyslaskenta ja tietotekniikka

Hypoteesi: Kylmä ilmasto altistaa elimistön puolustusjärjestelmän stressille, jonka seurauksena erilaiset virukset ja bakteerit pääsevät tunkeutumaan soluhin helpommin ja aiheuttamaan kehossa esimerkiksi flunssan kaltaisen infektion. Jos henkilö S vilvoittelee neljän tunnin tanssilattialla joraamisen päätteeksi +2 asteisessa syysilmassa 20 minuutin ajan juhlamekkoon ja sukkahousuihin pukeutuneena, millä todennäköisyydellä hän on kahden vuorokauden kuluttua siinä kunnossa, että joutuu luentosalissa istumisen sijasta löhöttämään kotona kamalassa flunssassa harmittelen ihanan syyslenkkisään hukkaan menemistä ja (suonette anteeksi inhorealistisen ilmaisun) aivojaan pellolle niistäen? Vastaus: Suurella.

Viime tiistai-iltana juhlimme kurssikaverin syntymäpäivää muistelemalla, miltä opiskelijaelämä maistuu, kuulostaa ja näyttää. Se maistui valkoviiniltä ja päärynäsiideriltä, kuulosti ABBAn hittiputkelta ja Sommartiden-hej-hej-hejltä ja näytti Södermanlands-Nerikes-nationin tiistaibileiltä. Ja näin jälkeenpäin havainnoituna tuntuu kovasti syysflunssalta. Pysyy vielä hetken kotimaan talouden selkäranka kasassa tällä nenäliinakulutuksella, voin taata.

Olemme edenneet opinnoissa tällä viikolla määrällisten tutkimusmenetelmien kertaamiseen ja tilastotieteen alkeisiin. Viikon aikana on tehty ryhmätöinä määrällistä tutkimusta ja tilastoja vuosikurssimme opiskelijoiden terveydentilasta, terveystottumuksista, vapaa-ajan harrasteista, ikärakenteesta, pohjakoulutuksesta, iästä, kotimaasta jne. ja tutustuttu paremmin paitsi toisiimme myös erilaisiin maailmanlopun tietokonekammotuksiin, kuten SPSS:aan ja R:aan.

Jos tämä nyt ei ole mistään aiemmista asianyhteyksistä tullut ilmi, niin mainittakoon, ettei automaattinen tietojenkäsittely kuulu jokapäiväisten intohimojeni top tuhat -listalle ja siksi yksi opiskelupaikan hakumotiiveistani oli päästä vähän helvetin kauas pääasiallisesti potilastietojärjestelmien ääressä nökötetyistä työpäivistä ja vähän lähemmäs humanitääristen ihmiskontaktien kautta tehtävää terveyden edistämistyötä. Millähän todennäköisyydellä arvelin, että näin pääsisi 2010-luvulla käymään yhtään missään päin maailmaa, saati sitten yhdessä sen teollistuneimmista maista?

Todennäköisyyslaskenta on siis lyhyestä matematiikasta rimaa hipoen läpi suoriutuneelle (vrt. tähän) melkoinen akilleen kantapää, mutta taito on terveystieteissä merkittävä ja siksi sitä nyt opiskellaan yötä päivää.  Tietokoneohjelmat tekevät onneksi laskutoimitukset tällaisten kymmensormijärjestelmä keskellä kämmentä syntyneiden tietotekniikkanerojen puolesta, mutta kun niitä ohjelmiakin vielä pitäisi opetella käyttämään. Ja minä kun menetän hermoni jo satunnaisten älypuhelinkohtaamisten kanssa! En jaksa käydä tässä nyt mihinkään yhden naisen kapinaan tietoyhteiskunnan kehittymistä vastaan, mutta kyllä muutamaan kertaan tämän viikon aikana muun muassa tuon SPSS:n kanssa taistellessani on käynyt mielessä, josko vanha kunnon harppi, geokolmio ja värikynälaatikko saisivat oikein käytettyinä aikaan ihan päteviä vastikkeita niille näyttöpäätteelle miten kuten tuurilla sohituille piirakkadiagrammeille.

Jaa-a, toisaalta kuulen karman nauravan iloisesti ääneen jossain selkäni takana. Tapahtuipa kerran eräässä itäsuomalaisessa ammattikorkeakoulussa, että eräs terkkariopiskelija kuvitteli, ettei IKI-KUUNA PÄIVÄNÄ tule elämässään tarvitsemaan jotain tilastolaskentaohjelmaa, halooo-o ja sitten kävi niin, että joulutorttukahvit ja lyhyt mutta tehokas preppaus tutkimusmenetelmien harjoitustyöhön vaihtoivat eräässä hämärässä kellarikahvilassa omistajaa, ja tässä sitä nyt ollaan neljä vuotta myöhemmin lirissä saman hitsin SPSS:n kanssa. Minkä taakseen jättää...

Terveystieteiden lisäksi todennäköisyyslaskenta keskittyy omalta osaltani tällä hetkellä siihen, ehdinkö parantua flunssasta ennen sunnuntaina Ulriksdals SK:ta vastaan matsattavaa harkkapeliä. Treenit ovat menneet viime viikonloppuna revähtänyttä etureittä lukuunottamatta mukavasti ja liiasta vapaa-ajasta aiheutuvia pulmia ei ole jääkauden aloittamisen jälkeen ollut. Nyt koitan keksiä ihmeparannuskonstia, ettei ensimmäistä ruotsalaista ringettepelikokemusta tarvitsisi venyttää myöhemmälle syksyyn. C-vitamiinia siis huuleen ja unta nassuun huolella seuraavat päivät.

Nuhaisesta ja kuumeisesta olosta huolimatta nälkä alkoi kurnia, ja päätin buranan voimalla kokeilla leipoa itselleni jotain vitamiinipitoista parannusherkkua. Esimerkiksi suklaakakkua. Todennäköisyys, että tässä asunnossa löytyy kaapista aina jotain, josta voi leipoa jotain terveellistä ja ravitsevaa: erittäin hyvä.

Ohje tähän superfoodiksi laskettavaan kladkakkaan (maistuu paremmalta kuin kuulostaa) kuuluu näin:

1. Riko kulhoon kaksi kananmunaa.
2. Lainaa kämppikseltä 3 dl sokeria, kaada munien sekaan.
3. Huomaa, ettei sinulla ole vehnäjauhoja. Lainaa kämppikseltä 1,5 dl vehnäjauhoja ja kaada ne sokerin ja munien sekaan.
4. Sulata jääkaapista löytynyt säälittävä 25 gramman nokare voita. Huomaa, että ohjeessa sanotaan 100 g. Lainaa kämppikseltä 75 g voita ja sulata sekin. Älä käytä mikrokupua
5. Anna voikimpaleen räjähtää mikrossa. Kaavi sulanut voi lautaselta ja mikron katosta munien, sokerin ja vehnäjauhon joukkoon. Pese mikro.
6. Lusikoi 4 rkl tummaa kaakaojauhetta muiden aineksien sekaan.
7. Sekoita hyvin, ei tarvitse vaahdottaa.
8. Huomaa, että vispilä on aivan väärä instrumentti tämän taikinaseoksen käsittelyyn. Vaihda ruokalusikkaan.
9. Kaada taikina irtopohjavuokaan. Älä voitele saati korppujauhota.
10. Muista, että uuni toimii vasta kun siitä kääntää sellaisen kivan ajastinturvakellon kaakkoon.
11. Odota, että uuni lämpeää 175 asteeseen.
12. Paista kakkua uunin ala-keskitasolla 15-20 minuuttia.
13. Ota kakku pois uunista ja anna jäähtyä.
14. Ripottele pinnalle tomusokeria. Esimerkiksi valkosipulipuristimen avulla.
15. Kaavi kakku veitsellä ja lusikalla irti vuoasta, laita päälle nutellaa ja sitten omnomnom!

Maistuu appelsiinituoremehun kanssa. Tai ilman.

Diagrammin mukaan 75%:n todennäköisyydellä suklaakakkua syödään vielä illalla ja viikonloppunakin.

Vapaaehtoinen kohta 16: Tiskit voi jättää tiskialtaaseen ja taikinasotkut pöydälle, kämppis tulee kotiin ulkomaanreissulta vasta 10 päivän kuluttua. Kirjoita muistilappu lainaamistasi tarvikeista ja käy kaupassa ennen kuin kämppäkaveri tulee takaisin kotiin. Kiitä kohteliaasti lainasta.

Odota, että suklaakakku ja uni parantavat flunssan. Laske odotellessa muutama todennäköisyyslasku ja huomaa, että Täydellisten naisten vitostuotantokauden kanssa olo tuntuu jotenkin paljon terveemmältä.