Uppsalan ilmasto on muutaman talviviikon päätteeksi pompannut sulavasti tammikuusta lokakuuhun. Lumi on kadonnut melkein kokonaan ja ikkunanäkymä on ollut nyt viikon päivät silkkaa harmaata sumua. Edes katedraalin kaksoistornit eivät möllötä horisontissa matalapaineilmaston ansiosta. Normaaliolosuhteissa niitä ei ainakaan jalkapelillä pääse karkuun vaikka kuinka kauas lenkkeilisi, mikä on muuten erinomainen ominaisuus minunlaiseni elämäntapaeksyjän kotikaupungille.
Ulkoilma ei tällä viikolla ole onneksi minun eksymisiini tai eksymättömyyksiini vaikuttanut, sillä olen ennenkuulumattomasti sisäilma-arestissa jo toista kertaa puolen vuoden sisällä flunssan takia. Viimekertaisesta kuuden viikon kestoyskäksi pitkittyneestä nuhakuumeesta jotain oppineena (ja ehkä se terkkarin tutkintokin pelaa tässä itsehoidossa viimein jotain roolia?) määräsin itseni tällä kertaa petipotilaaksi ja mustaviinimarjamehudetoxille ensimmäisten kuumeväristysten ilmaannuttua maanantai-iltana, ja samalla saikulla ollaan edelleen nyt torstain ja perjantain välisenä yönä. Pari kertaa olen urheillut lähi-icaan hedelmäkorin C-vitamiinivarastoja täydentämään (hah-hah, irtokarkkia ostin), mutta muutoin nenänpää ja villasukat eivät ole juuri peiton alta poistuneet.
Viikon saikulla on ehtinyt mietiskellä vaikka sun mitä asioita, ja yksi niistä on >37° celsiuksen ruumiinlämmön mukanaan tuoma matkakuume. Viikon aikana olen ehtinyt selata kuulkaas aika monta sataa äkkilähtöä ja väsätä jos vaikka millaisia reissu-unelmia. Jokainen hienoista suunnitelmistani on päätynyt kahteen täysipäiväiseen opiskelijastatukseen liittyvään umpikujaan: aika ja raha. Ehkä teen lähijunalla päiväretken vaikka talviseen Gävleen, kunhan tästä taas pääsen jaloilleni.
Gävlesta ja muista eksoottisista kohteista haaveillessani päätin ottaa pienen valokuvarevanssin viime kesän
lomareissulle. Kuvia selatessani hoksasin, että voisihan niistä ehkä jonkinlaisen koosteen tänne blogiinkin tehdä. Ja niin minä sitten tein. Arvatkaas, helpottiko kaukokaipuu johonkin vihreään ja lämpimään paikkaan.
Hyvät ystävät ja kylännaiset, TOUR DE SOUTH-EAST FRANCE 2013:
Koko Ranskan-reissuhan alkoi surullisen kuuluisalta Kööpenhaminan lentokentältä, minne se (nyyh) ihana sormus katosi. (Sain muuten joululahjaksi matkaseurueelta uuden, jee. Sitä ei viedä köpikseen missään olosuhteissa! <3)
Kööpenhaminan lentokentältä
Putputtelin Kööpenhaminasta pienellä potkurikoneella Geneveen, missä muu matkaseurue odotteli minua kentän kansainvälisellä puolella. Olimme matkalla siis poikaystävästäni ja hänen perheestään koostuvalla reilun kymmenen hengen jengillä, ja muut olivat lentäneet Sveitsiin jo aiemmalla lennolla. Genevestä lähdimme sitten yhdessä vuokra-autolla kohti Ranskaa ja kymmenen päivän mittaista tie- ja lomaseikkailua patonkimaassa.
Iltakävely Lac d'Annecyn rantapuistikossa
Reissun ensimmäinen viikonloppu vietettiin Annecyn kaupungissa ihan heti-kohta Sveitsin rajalta etelään. Pysähdykseen kuului paljon-paljon pastaa ja pitsaa, helteistä kaupunkikävelyä, yhdet söpöt mustan-kimaltavat alennuskengät loppuloman tanssirientoja varten, sekä yksi päiväretki La Clusazin hiihtokeskukseen. No, ei ollut hiihtokeskus elokuussa, mutta näkemistä ja tekemistä riitti silti:
Perillä kylässä käytiin biseshoofenilla ja kokiksella...
...ja sitten ajettiin gondolihisseillä huipulle.
Melkein huimasi joissain kohdissa matkaa.
Ooh!
Iih!
Aah!
Minähän en siis ollut ennen tätä reissua elämässäni vielä koskaan Alppeja (tai muitakaan kunnon vuoria) nähnyt, joten olin kyllä aivan mykistynyt luonnon kauneudesta ja vuorien korkeudesta ja määrästä: niitä jatkui silmän kantamattomiin aina vaan uusina ja uusina huippuina. Olisi varmaan aika huisia kokea tämä lysti joskus myös talviaikaan ja viiletellä lumilaudalla loppumattomia rinteitä alas. Ei Kuopion Antikkalassakaan sinänsä mitään vikaa ole, mutta olisi varmaan ihan kivaa, jos yksi laskukerta kestäisi esimerkiksi yli 20 sekuntia...
Huipulla oli miellyttävän vilpoisaa, mutta laaksossa vallinneen reippaan kolmenkympin helteen takia huipulle kipuaminen ei ollut edes tämän wannabe-vaeltajan ykköstoive. Kylästä lähtee kuitenkin useita köpöstelyyn sopivia pikkupolkuja. Superpakaraisimmat voivat myös vuokrata maastopyöriä kiipeämisurakan vauhdittamiseksi. Niillä pääsi myös melko näyttävän näköisesti rinnettä alas.
<3
Majapaikan ikkunanäkymä
La Clusaz-päivän jälkeen huilattiin vielä yksi yö Epagnyssa Annecyn liepeillä, ja maanantaina käytiin huristamaan kohti seuraavaa etappia, Mirabel-aux-Baronnies'in pikkukylää. Päivän aikana hujahti vajaat 400 kilometriä kesäistä Ranskaa ikkunan takana:
Pitkän ja hikisen automatkan päätteeksi saavuimme puolentoista tuhannen ihmisen asuttaman Mirabel-aux-Baronniesin kylän keskustaan. Keskustaan. Se oli ihan juuri sellainen kun on ihana.
Keskusaukio
Cafe de France
Bar des Amis
Apteekin seinästä tököttävä lämpömittari ei tainnut näyttää kertaakaan alle 25° C
Suihkulähde ja leipomo keskusaukiolla
liriliri!
Tennis on kuulkaa fransmannit peruttu!
Mmmmm :)
Ja tokihan oli myös turistitoimisto!
Ystävien baari. Täällä käytiin muutamaan kertaan hörppimässä paikallisia virvokkeita
Kylä oli rakennettu vekkulisti rinteeseen ja luonnollisesti koko komeutta vahti korkeimmalle paikalle pystytetty ikivanha kirkontorni. Tornista kantautui päivittäin epäsäännöllisin väliajoin milloin minkäkin tahtista kellon kajantaa, enkä ainakaan minä tunne katolilaista kirkkoa niin hyvin, että olisin jonkin logiikan sekalaisille aamu-, päivä-, ja iltasoitoille keksinyt. Kellonaikojen ja -lyömien kanssa niillä ei ainakaan ollut mitään tekemistä.
Ei ole rullaluistelijan eikä pyörätuoli-liikkujan paratiisi tämä pleissi sitten!
Mirabel-aux-Baronnies oli loppulomamme tukikohta, josta tehtiin aamulenkkejä ja päiväreissuja lähistön viiniköynnösrinteille, naapurikyliin ja reilun tunnin vuoristoajelun päässä olevaan Avignonin linnoituskaupunkiin. Kylän laidalla sijaitseva vuokratalomme yltiömaalaisromanttisine yksityiskohtineen ja puutarhoineen oli tällaiselle sisustushullulle yksi positiivisten superlatiiviadjektiivien sekamelska, ja niiden kaikkien tässä luettelemisen välttämiseksi muutamia kuvia:
Takapihalta
Vettä tuli onneksi myös sisälle:
Toinen talon kylppäreistä
Polku pääportilta takapihalle
Takapihalla oli uima-allas <3
Kastelukannut ojossa
Takapihan ruokailusoppi numero 1 viikuna(?)puun alla
Takapihan ruokailusoppi numero 2 ruusuköynnöksen alla
Takapihan portista pääsi keskustaan menevälle pikkukujalle
Sisällä talossa. Koko kämppä oli täpösellään tällaisia asetelmia.
"Välihuone" ruokailuhuoneen ja olohuoneen välissä
Keittiövarustelua
Oooh mikä kaappi ja oooh mikä astiasto. Näihin oli talon omistajan ohjeesta ankara koskemis- ja käyttökielto. Vuokralaisille oli varattu oma hieman vaatimattomampi astiastonsa, ja lasin läpi tuota antiikkikalustoa ihailtuani ymmärrän tämän aivan täysin. Eikä se vuokra-astiastokaan nyt ihan ikeasta tainnut olla...
Ulkoruokintatila numero.. ööh? No, täällä syötiin aina aamupala.
Yrttitarhan vesipiste
Talosta oli oikeastaan ihan mahdotonta ottaa edes jonkinlaista käsitystä sen ulkomuodosta antavaa valokuvaa, kun jokainen seinä ja soppi oli kasvillisuuden peitossa. Tuollainen ikivanha perinteinen ihana maalaiskivitalo se kuitenkin oli.
Ruokailusoppi menin-laskuissa-sekaisin
Puutarhajuhlien valmistelua :)
Jo noista ruokailuun sopivien soppien määrästä päätellen eväspuoli ei ole ranskalaisessa kulttuurissa mitään roiskeläpän pikaeinehdintää. Pitkistä lämpimistä illoista, talon suuresta keittiöstä ja lähistön leipomosta ja elintarvikepuodista otettiin loman aikana paljon irti. Elintapojen edes jonkilaisessa balanssissa pitäminen kävi melkoisesta työstä, ja mikä tahansa fyysiseen kuntoiluun viittaavakin piti tehdä hyvissä ajoin ennen kukonlaulua (no nyt huijaan, vaikka olenkin maalla kasvanut niin ei ole kyllä mitään hajua, milloin se kukko laulaa). Lämpötila kiipesi hellelukemiin heti kun aurinko ehti hitusenkaan horisontin yläpuolelle, joten aamulenkkeily oli oikeastaan ainoa liikunnaksi laskettava asia, jota tällä reissulla pääsin harrastamaan. Parina aamuna sattui kamerakin mukaan reippailulle:
Käyn viinipellon laitaa / minä ilman paitaa! (Toppi oli)
Kohta porottaa
Reissu huipentui viiniköynnösrinteiden katveessa vietettyyn perhejuhlaan, joka oli ja tulee varmasti aina olemaan yksi kauneimmista tilaisuuksista, johon olen ikinä osallistunut. Tuhannet miljoonat kiitokset vielä niistä asianosaisille! :) Näistä kekkereistä ei valitettavasti päätynyt blogiin yhtään kuvaa. Juhlia seuraavana päivänä istuttiin väsyneinä, mutta onnellisina (ja pian ikävöitsevinä) viisituntinen automatka takaisin Geneveen, ja kotimatkaa seuraavista tapahtumista tämän blogin Uppsala-päivitykset taisivat sitten alkaa. Voih, ihana loma! <3
Vielä hetki Ranskan puolella ja pian on hanat auki...
* * * * *
Eipä tee enää yhtään mieli lämpimään ja aurinkoiseen, eipä. Ehkä jo neljän kuukauden päässä odottelevan kesäloman kunniaksi haaveilen Välimeren saarista ja natustelen iltapalaksi kreikkalaista jogurttia ja fetajuustoa paahdetun ruisleivän päällä (ihan juuri kuten varmaan kaikki kreikkalaisetkin sen syövät...) Saas nähdä, tuleeko Uppsalan-ajalta yhtään uutta aurinkolomapäivitystä jonkin talven 2015 harmaan flunssapäivän matkakuumekolotuksen helpotukseksi. Peukut pystyyn!
