Ilmaista illallista ei ole olemassakaan

Kuulkaas ihmiset, nyt on käynyt niin että eräs Eemeli-niminen poika Vaahteramäen Kissankulmasta on kasvanut aikuiseksi, rekrytoinut pari nuorinta Blues Brotheria jengiinsä ja alkanut räppäämään.

Hänestä ei tullutkaan kirkkoväärti...

...vaan hän laulaa:

"Om vi skulle åka dit / gör vi det i limousin

Gillar å fira som Bernadotter / men blir alltid friad av svenska folket"

...pikkuveli tekee biitit ja kaverit soittaa torvia. Basisti himmailee jossain kuvan ulkopuolella (mutta eiks ne aina?)

Kyse on siis Movits! -nimisestä muusikkokokoonpanosta, joka esiintyi eilen Uppsalan kaupungin järjestämillä opiskelijoiden tervetuloa kaupunkiin -messuilla. Samoilla messuilla osallistujille jaettiin kirjaimellisesti kassi kaupalla Uppsalan kaupungin erinomaisuutta mainostavaa sälää sekä ainakin pienen lähiömetsikön verran sellua vaatinut pinkka erilaisten järjestöjen, pankkien, kuntosalien, urheiluseurojen, kansanopistojen, rekrytointifirmojen jne. esitteitä ja lehtisiä. Karkkikaupassa ei tarvitse käydä edes tällä sokerinkulutuksella ainakaan viikkoon.

Tervetuloa Uppsalaan -pussin sisältöä

Veroäyreillä järjestetyn tilaisuuden sisällöstä ja ohjelmasta päätellen euroopan surkeahko taloudellinen jama ja kotimaan rakenneuudistus ovat Uppsalassa ja Ruotsissa ylipäätään ulkomaan uutisten utopiaa. Messujen alussa arvottiin vieraiden kesken kaksi uudenkiiltävää Uppsala-logoin varusteltua polkupyörää, tämän jälkeen kaikille osallistujille tarjoiltiin muhkea taco- ja tortillaillallinen all you can eat -henkeen, jälkiruuaksi pienen pesuvadin kokoiset kanelipullat ja kahvit ja jälkiruuan jälkiruuaksi Tsekin ja Japanin kiertueidensa välissä Uppsalaan ehtineen Movits! yhtyeen keikka. Illan isäntänä toimivat paikallinen rap-artisti ja runoilija Kung Henry (tuotantoa mm. täällä https://myspace.com/kunghenrybowers/music/songs) ja kaupunginjohtajakin kävi pariin väliin muistuttamassa, miten iloisia he kaikki Uppsalan hallinnossa olisivat, jos joku paikallaolijoista sattuisi jäämään kaupunkiin myös opintojen päätyttyä. En tiedä, millaisia imagokonsulttifirmoja nämä täällä käyttävät, mutta aika paljon vaatimattomammallakin illanvietolla olisin ollut vakuuttunut olevani tervetullut tulevaksi veronmaksajaksi Ruotsin neljänneksi suurimpaan kaupunkiin. Nyt siis odotellaan, millainen kestävyysvajepommi tästäkin ilmaisesta illallisesta vielä koituu (jonkun muun) maksettavaksi. Tervetuloa Uppsalaan!

Oman opintovuosibudjettini odotettavissa olevaa kestävyysvajetta pyrin em. messujen aikana rakenneuudistamaan neuvottelemalla työllistymismahdollisuuksista paikallisen Ison Talon rekrytointiständillä - kyllä, kärsivät kuulemma kovasti hoitajapulasta ja kyllä, ottavat mielellään keikkalaisia. Seuraavaksi sitten odotellaan syksyn opiskeluohjelman varmistumista ja treenataan ruotsia yötä päivää. Olen koettanut asioida aivan täysin ruotsiksi tähän mennessä verotoimistossa, apteekissa, puhelinliittymän asiakaspalvelussa, ruokakaupassa ja yhdessä matalan profiilin liikuntatapahtumassa, mutta kielikylpyjen ottamisessa on täällä yksi perustavanlaatuinen ongelma. Jossain (yleensä keskustelun alkuun sijoittuvassa) vaiheessa on pakko sanoa että ursäkta mig men jag pratar inte så bra svenska, ja silloin käy seuraavaa: natiivi vaihtaa kielen lennosta iästään ja koulutustaustastaan riippumatta mitä soljuvampaan englantiin, minä koitan jatkaa keskustelua ruotsiksi, natiivi katsoo minua sillä lailla ystävällisellä tavalla kuin heikkomielistä (ruotsalaiset osaavat tehdä tämän jotenkin hirveän kohteliaasti) ja jatkaa sitten englanniksi ja miettii varmaan että onkohan sillä ihan kaikki pekkatöpöhännät uppsalassa. Ja sitten minäkin luovutan ja sanon loput 90 prosenttia asiastani englanniksi ja me kaikki esitämme tyytyväisiä. Niin että kyllä olisi nyt maahanmuuttoviraston integraatiotyöryhmälle jo viikon perusteella paljon sanottavaa. Näen yhtenä toimintavaihtoehtona jonkin kansalliskonservatiivisen porukan vaikutuspiiriin hankkiutumisen: opettaisivat mua vähän paremmaksi ruotsalaiseksi että saisin nopeammin töitä ja enkä mussuttaisi iltakaupalla paikallisten veronmaksajien kustantamia tortillaillallisia vaan kantaisin korteni kansankodin yhteiseen kekoon. Sitä odotellessa luen hartaasti Uppsala Tidningenin yleisönosastoa ja yritän omatoimisesti integroitua. (Sarkasminlukutaidottomille tiedoksi: tämä oli sarkasmia.)

Sopeutumismotivaationi vahvistamiseksi muutamia kuvia kansankodista

Katedraalikoulu ihan tässä hollilla

Luonnontieteellinen museo, niin ikään ihan tässä hollilla

söpöjä kujia - kyllä, ihan täällä hollilla

Näkymä tuomiokirkolle (ja mun kotiin tuolla jossain kirkon takana) Uppsalan linnan pihalta

Uppsalan linnan pihaa

Uppsalan linnan pihaa

"Onks Uppsalassa palmuja vai..." ♪

Uppsalan linnan pihalta näkymä kasvitieteelliseen puutarhaan

Uppsala on ollut kotikaupunki nyt viikon verran. Tähän mennessä olen kokenut sen siistiksi, kauniiksi ja sivistyneeksi paikaksi, johon jokainen on tervetullut sellaisena kuin on. Monikulttuurisuutta, ihmisten välistä solidaarisuutta ja suvaitsevaisuutta edistäviä näyttelyitä, kampanjoita, järjestöjä ja tapahtumia on tarjolla jatkuvalla syötöllä niin tällä hetkellä kuin pitkälle syksyyn ja alkutalveen, enkä ole edes ehtinyt etsiä niitä, vaan ne ovat hypänneet silmille milloin mistäkin paikallisjulkaisusta, katumainoksesta ja internet-osoitteesta. Tällaisesta lintukodosta käsin on vähän hankalaa muistaa, että viime keväiset Husbyn lähiömellakat käytiin vain reilun 40 kilometrin päässä Uppsalan rauhallisesta keskustasta. Odotan innolla, mitä huomenna esiteltävä kurssiohjelmamme sanoo integraatioasioista sekä maahanmuuton hyvistä ja pulmallisista puolista.

Yksi asia, jonka huominen kurssiohjelmamme taas aivan varmasti pitää sisällään on herra YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annanin luento elämänurastaan kansallisten ja kansainvälisisten konfliktien selvittelyssä ja jälkipeleissä (mukaellen ilmeisesti Annanin uusinta julkaisua Interventions: A Life in War and Peace). Omasta puolestani kuuleminen luennosta, saati sitten varmistus siitä, että pääsisin osallistumaan sille, aiheutti ihan jotain sanoinkuvaamatonta. Että Kofi Annan? Ihan oikea Kofi Annan? Enkä tarkoita tällä mitään henkilöpalvontaa tai määpä oon nähny julkkiksen -lällättelyä, vaan olen innoissani lähinnä sen vuoksi, että jos jollain ihmisellä tässä maailmassa on sodasta ja rauhasta ja kansainvälisestä yhteistyöstä jotain painavaa sanottavaa, niin hänellä, ja tunnen itseni enemmän kuin innostuneeksi ja etuoikeutetuksi kuulemaan sen. Huomenna korvat höröllä, kynä tanassa ja mieli avoimena luennolle. Ja sitä ennen illallisen kautta yöunille. 

Aherrus alkakoon!