Tänään pirautin jostain tervetulomessuilla saamastani Hätätapauksia varten -käyntikortista löytyneeseen teknisen tuen puhelinnumeroon ja tietokonekorjaajasedän kanssa yhdessä pähkäilimme puolen kuukauden puhelinsaldoni edestä englanniksi, ruotsiksi ja suomeksi että missä mättää ("click the kjooomenthookheskys now - - - hjyyvä yyota kiiittos"). Minulle ei ongelman lähde olisi suurella todennäköisyydellä selvinnyt edes suomeksi, mutta tietokonekorjaajasetä sai tilanteen hanskaan ja sen johdosta luistelen edelleen sitä kirjallisuuskatsausta karkuun kirjoittamalla muutaman rivin Ruotsin-terveisiä.
Jos erään ystäväni legendaarinen määritelmä tietoyhteiskunnalle ("se on sellainen yhteiskunta, joka tietää kaikkia asioita") osuu kohdilleen, on täällä siis majaillut viikonlopun yli yksi yhteiskunnan opiskelijaelätti, joka ei ole tiennyt pariin vuorokauteen mistään yhteiskunnasta juuri yhtikäs mitään, ellei sitä UppsalaTidningenin viimeisimmässä ilmaisjakelupainoksessa erikseen mainita. Tämän johdosta äskettäin ohitettuun viikonloppuun osui paljon kaikkea hyvin satunnaisella tuurilla nähtyä ja koettua. Sunnuntaiaamun tuntemuksista päätellen erityisesti koettua.
Luulen, että lukijoista nokkelimmatpokkelimmat arvaavat mistä puhun kun kerron, että eilinen sunnuntaiaamu oli melkoista tuskaa. Tiedättekö, se viikonloppuaamun tunne, kun pitää keskittyä vain hengittämään sisään-ulos-sisään-ulos, silmissä vilisee vihreitä ja vaaleanpunaisia tähtiä, jokainen kehon lihas on maitohapoilla vaikka juuri on kuorsannut prinsessaverhoillussa alkovissa kahdeksan tunnin yöunet. Suu on kuin Nevadan Kuolemanlaakso, vaikka juomaa on edellisenä päivänä mennyt vähintäänkin litratolkulla ja mahalaukun sisältö pyrkii aamumyslejä napostellessa takaisin kohti päivänvaloa voimalla, joka laittaisi herra Newtonin kyseenalaistamaan vielä kertaalleen, mitä sen omenan kanssa tulikaan aikoinaan havaittua.
Kuulkaa sellaisina aamuina ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla, lähteekö se sillä millä se on tullutkin. Siksi matkustin sunnuntaina Sollentunavallenin urheilupuistoon viettämään vielä toisenkin parituntisen tappotreenien merkeissä.
Ringettekausi on alkanut!
Jos joku on joskus harrastanut jonkinlaista joukkuejääurheilua, niin se joku tietää, miten kiva pikku eufemismi "luistelutreenit" on käsitteelle "tunti turpaan niin, että treenin lopussa reisi-, pohje- ja pakaralihasten toimintakyky on ihan kelvollisesti verrattavissa alaraajahalvauspotilaan tahdonalaisen lihaksiston toimivuuteen". Sellainen oli tämän harrastelijaurheilijan kauden 2013-14 ensimmäinen jäätreeni. Viivaluisteluiden (täällä luistellaan viivoja muuten myös sellaisessa kivassa tähtikuviossa - jarrutusten ja äkkispurttien määrä noin viisinkertainen normaaliin viivaluisteluun), rintamasuunta- ja nopeusvaihtoharjoitusten sekä kentän miljoonaan kertaan kiertämisen päätteeksi vedeltiin vielä kevyt puolituntinen mukavatempoista höntsäpeliä ilman vaihtopelaajia. Ilman juomataukoja. Kaikki edellämainittu 99-prosenttisesti ruotsiksi.
Valmentaja otti heti alkuun tiukan asenteen tähän kielikysymykseen. En ymmärtänyt ihan kaikkea ihan heti (eli noin puolet siitä mitä fläppitaululle piirrettiin ja suullisesti ohjeistettiin meni enemmän tai vähemmän yli kypärän) ja kun treenin alussa kysyin, voisinko ihan nopeasti varmistaa enkuksi, mistä esim. tässä tähtihommassa on kyse, niin vastaus kuului, että nu ska du lära dig några svenska ja sama fläppitauluselvitys uudestaan. Vanha kunnon seuraa johtajaa -selviytymistaktiikka toimi melko moitteettomasti ja joukkuekaverit neuvoivat avuliaasti siellä missä en ehtinyt jutun juoneen riittävän nopeasti mukaan. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että koutsi puhuu vissiin myös jonkin verran suomea, eikä ollut kovin hankalaa arvata kenelle ohjeistus oli suunnattu kun kentän laidalta kuului spurtteja vedettäessä puhtaalla härmällä että VAUHTIA VAUHTIA VAUHTIA!
Lauantain jää ja loppuverkka menivät niin fyysikan kuin kielipäänkin osilta vissiin sen verran pakettiin, että joukkueenjohtaja toivotti tervetulleeksi porukkaan kertomalla, että sunnuntaiaamuna jatketaan toisella samanmoisella. Palautusjuoman, hiilaritankkauksen ja venyttelymaratonin (hmmm ja yhden Uppsalan Taiteiden yössä vietetyn illan) turvin pääsin omin jaloin rautatieasemalle myös sunnuntaina, valmiina ottamaan vastaan mitä pillin kapeammasta päästä käsketään. Sunnuntaitreeni ei ollut varsinaisesti ihan sunnuntaitreeni, mutta kyllä eilinen vähän lauantaipäivää armeliaammalla sisällöllä silti sirklattiin.
Tällä hetkellä sellaiset pienet ja vähäpätöiset asiat kuten sukkien pukeminen, tuoliin istuutuminen (lattiaa en ole uskaltanut edes kokeilla) tai aivastaminen tuottavat lihaksistossa puhdasta tuskaa. Ettekä ikinä arvaa. Mulla ei ole ollut Ruotsissa vielä kertaakaan näin kivaa!
Pikkuveljen jääkiekkokassi on nykyään isosiskon ringettekassi. Kiitos lainasta <3
Sollentunavallen: vasemmalla yleisurheilukenttä, sen takana alhaalla futiskenttä sekä oikealla kaksi jäähallia ja skeittiparkki
* * * * *
Viikonlopun aikana internetin puuttumisen aiheuttamia random-sattumuksia: juna-aikataulut, tapahtuma-aikataulut, kaikki muutkin aikataulut.
Sollentunaan on Uppsalasta suunnilleen puolen tunnin junamatka. Koska nykyään kaikilla on netti, oli treeneihin sopivia matkustustapoja hitusen hankalaa etsiä muualta kun lähtevien junien laiturilta lauantaiaamuna kello 9:00 (tätähän olisi ollut täysin turhaa tehdä esim. muutamia päiviä etukäteen). Lisäksi internettiä tarvitsee näköjään päivittäin kaikkeen muuhunkin normaaliin elämään:
"Ai sulla ei oo älypuhelinta? No sit sä voit ostaa tällasen 100 kruunua ylimäärästä maksavan lippukortin mihin voit ladata tän sun matkan." Anteeks, kiitos ja olehyvä.
"Ootas nyt kun mä en muista monelta ne huomiset jäät alkaa, kato kotona meidän nettisivuilta päivitetty aika." Joo mä koitan tulla suunnilleen kaks tuntia etuajassa niin varmasti ehdin.
"Me sit ilmotellaan facebookissa että monelta kokoonnutaan ja missä ja mihin mennään niin kattokaa kaikki sit sieltä." Kivaa lauantai-iltaa kurssikaverit, mä vedän pienen palauttavan kävelytreenin kaupungilla ja koitan arvata sen paikan ja ajan.
"MATTI NYKÄNEN ON BB-TALOSSA!?!" Ja kaikki muutkin viikonlopun tärkeät yhteiskunnalliset tapahtumat.
"Ex-tempore kutsu ryhmässä International Health Cohort: Tervetuloa kaikki meille sunnuntaina jordanialaiselle illalliselle ja tutustumaan paremmin toisiimme!" Tervetuloa tänne lukemaan kirjoja kynttilän valossa, oma seura paras seura.
Viimeinen oli liioittelua. On meillä sähköt.
Toisaalta tietotekniikaton viikonloppu oli ihan piristävää vaihtelua. Lauantaina Uppsalassa juhlittiin taiteiden yötä (Kulturnatten), enkä joutunut kävelemään yksikseni kaupungilla loppujen lopuksi kuin reilun tunnin ennen kavereiden löytymistä. Näin matkalla haarniskapukuisen ritarisaattueen ratsastamassa hevosilla, käsissään seipäiden nokkaan kiinnitettyjä liekehtiviä viirejä. Keräsivät lahjoituksia Uppsalan yliopistolliselle sairaalalle. En tiedä teistä, mutta jotenkin itse pidän Elämä lapselle -järjestön Teemu-nallea vähän symppiksemänä vaihtoehtona.
Sunnuntain treenien jälkeen Uppsalan-junaa odotellessani kävin ajankuluksi Tukholman keskustassa iltakävelyllä. Harjoittelin suunnistustaitoja ja haistelin Skandinavian pääkaupungin muotituulahduksia - Tukholman oman elämänsä huippumallien ja hipstereiden joukkoon sulautuu syksyllä 2013 semihelposti vaikka päällä on virttyneet Suonenjoen Kiekkokarhujen kollarit ja neljä kesää ja aika monta kilometriä kuraista pururataa nähneet juoksulenkkarit. Ysäritossut ja jumppahousut ovat siis tällä hetkellä kuuminta katumuotia tällä puolen Pohjanlahtea. Converset ja manolot naulaan kotisuomessa, H&M lanseeraa näillä streetwear-näkymillä aivan satavarmasti uuden lenkkikenkä- ja pilottitakkimalliston ennen ensi kesää!
Tukholman kaupungintalo ja Itämerta
Tukholman päärautatieaseman edustalla oli käynnissä remontti. Aukirevittyä asema-aukiota vahtiva mekaanikko-insinööri Nils Ericsonin patsaskin oli saanut päähänsä asianmukaisen työmaakypärän.
Tervetuloa (väliaikais)kotiin!
Johtopäätökseni kolmannesta kokonaisesta Uppsala-viikonlopustani: ihmisen sosiaalinen verkosto rakentuu yhteiskunnassamme äärimmäisen vahvasti toimivan tietotekniikan ja sosiaalisen median varaan. Käytännössä katsoen kaikki yhteiset asiat hoidetaan ja tiedotetaan internetin välityksellä. Jos putoaa virtuaalisesta verkosta, putoaa aika äkkiä pois sosiaalisestakin kanssakäymisestä.
Onneks mulla on (älyttömässä) puhelimessa 3g:n lisäksi tallennettuna sellainen turvaverkko, että ajasta ja paikasta riippumatta voi tarpeen vaatiessa ottaa puhelun Pohjanlahden yli ja vaihtaa kuulumisia. Ja kirjahyllyssä hyviä kirjoja facebookittomia viikonloppuja varten. Ja Sollentunassa kokonainen ringettejoukkue, jonka kanssa voi vetää tulevan kauden aikana säännöllisesti happotreenit vaikka netti ei toimisi koko talvena.
Olisipa vielä joku sellainen virtuaalisovellus, että tietokoneen ruudulle ilmeistyisi joku henkilökohtainen opintokoutsi huutamaan VAUHTIA VAUHTIA VAUHTIA jos sivuhistoria rekisteröi liian pitkän Facebook- tai Youtube-istunnon silloin kun kotikoneen ja yliopiston kirjaston välisen verkon pitäisi käydä kuumana niistä kirjallisuuskatsausartikkeleista. Eiku hommiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti