Kuinkas sitten kävikään, osa II

Edellisestä blogipostauksesta kolmea vuotta, kahta asuinkaupunkia ja yhtä puutalokotia viisaampana tuli fiilis, ettei seuraavasta reissusta tule mitään, jos ei ensin vähän kirjoita, ja siten päätin palata matkapäiväkirjan maaliskuussa 2015 kesken jääneille sivuille.

Välissä olleiden kolmen vuoden päätapahtumat pikakelauksella niille pullopostilistalaisille, joiden kanssa ei hetkeen olla vaihdettu kuulumisia:

Edelliseen blogimerkintään viitaten tutustuin Reissusisko Sandyn kanssa kiinalaisiin synnytyssaleihin antaumuksella ja ilolla. Join ilmaista shampanjaa Shanghain korkeimmassa pilvenpiirtäjässä, kyykin vatsataudissa bussiaseman pimeässä maalattiavessassa ja keinuin riippumatossa autiolla biitsillä Hainanin palmujen alla kunnes kiinalainen rantapoliisi tuli kieltämään, enkä uskaltanut olla tottelematta.

Sitten seurasin 18 tunnin bussi- ja lauttamatkan keltapöksyistä ystävällistä kiinalaisnaista, koska hän mahdollisesti näytti menevän samaan suuntaan jonnekin, jonka nimeä en tiedä, mutta joka osoittautui oikeaksi paikaksi. Jonotin kahdeksan tuntia matkalippua Nanningista Vietnamiin, ihmettelin rajojen välissä kävelyvauhtia etenevän yöjunan ikkunasta tiuhaan miinoitetun no man's landin asukkaiden leirinuotioita ja suunnattoman utopistisia sotaherrojen palatseja, ja panikoin Kiinan ja Vietnamin maarajalla konekiväärikoppalakkeja koska rinkassani oli 480-sivuinen kirja, jonka yhdellä aukeamalla lukee Free Tibet! ja siitä voi, kuulkaa, joutua vaikeuksiin.

Shanghai Bund

Näkymä tutuntutun kotimajoituksen ikkunasta 

ensimmäisenä Kiina-aamuna

Hainanin saarella (vaaleanpunainen pyörylä kartan alalaidassa) 

ei saanut laittaa hammokkia palmuun

Riisipeltoja Kiinan ja Vietnamin rajan tuntumassa

Olen saapunut Hanoihin auringonnousun aikaan humalaisen taksikuskin takapenkillä, ihmetellyt puistossa virheettömänä kellokoneistona aamuvoimistelevia tuhansia vietnamilaisvanhuksia, seilannut paperipurjeveneellä Halonginlahdella, ja laittanut korvatulpat korviin, jotten heräisi laipiossa vilistävien torakoiden ääniin. Olen ostanut tuliaisviskiä Hong Kongista, ottanut viinaa ja unilääkkeitä turbulenssipaniikkiin Kazakstanin ilmatilassa ja käynyt kaljalla John Snow'n muistopubissa Lontoossa, ja sitten valmistunut maisterin papereilla Uppsalasta.

Vappuaaton 2015 hulinat Hanoin keskustassa

Dolomiittiluolassa Halonginlahdella

Iltajoogat Etelä-Kiinan meren rannalla

Rakkaassa Uppsalassa valmistujaispäivän iltana 

kesäkuussa 2015

Olen jatkanut terveystieteilyä väitöskirjatyön parissa. Olen opetellut hoitamaan työkseni pohjoissavolaisia keskosvauvoja. Olen opetellut pitämään 50-luvun rakennustekniikalla asennetut vesiputket sulana pakkasella, tapetoimaan seiniä ja maalaamaan kaakeleita, ja purkanut paljon erilaisiin pintarakenteisiin kiinnitettyjjä vaneriasioita.

Siinä välissä olen hoitanut kroonista reissukaipuuta hölkäämällä andalusialaiselle vuorelle, ajamalla autolla Baltian läpi, syömällä calzone-pizzaa Alpeilla, tulemalla ampiaisen pistämäksi Kerimäellä, snorklaamalla Kreikassa, ja kohtaamalla maailman rakkaimman kummityttären hirvilahtelaisen kesämökin kuistilla.

Sittemmin olen myynyt puolikkaan puutalokodin, tullut vakuuttuneeksi, että: "You are a woman with a brain and reasonable ability. Stop whining and find something to do" (ja kuka teistä uskaltaisi uhmata Maggie Smithin suulla lausuttua kehoitusta, kysynpä vaan), ja muuttanut Tampereelle elämäni ensimmäiseen asuntoon, jossa on yksin minulle kuuluva jääkaappi.

Juoksin puolimaratonin Jyväskylässä, joogasin Toscanassa, kirjoitin väitöskirjan menetelmäsuunnitelman Uppsalassa ja Norrköpingissä, suutelin islingtonilaisen jalkapallostadionin laidalla, ja pian opettelen hoitamaan työkseni pirkanmaalaisia keskosvauvoja.

Ja koska kevääseeni tuli - niin ikään pyytämättä ja yllättäen - joulukuussa kaukomaanreissun pituinen aikatyhjiö, vaihdoin lennosta kohdetta ja liityin pikkusiskon retkikuntaan kiivetäkseni ensi viikolla Afrikan mantereen korkeimmalle vuorelle, ja toivon mukaan kirjoitan vielä kuukauden sisällä täysissä sielun ja ruumiin voimissani tänne kuinkas siinä sitten kävikään.