Mamu junailee

Luettelo syistä, joiden takia Malmön rautatieasema ei jotenkin yhtään näytä Malmön rautatieasemalta:

  •  Se ei ole Malmön rautatieasema

* * * * * 

Blogin päivittäminen on kokenut syyspäivien karttuessa merkittävän inflaation. Kirjoittaminen Uppsalan-elosta matkapäiväkirjan muodossa tuntuu turhalta kahdesta syystä. Ensiksi, kirjoittamiseen ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa koska opiskelu, ja toiseksi, Uppsala ei ole enää matkakohde vaan koti. Ihan erilainen koti kuin Kuopio, mutta silti koti. Sänky. Piano. Luistimet. Jouluvalot. Kyllä, ihan kodin tunnusmerkit on täynnä.

Uppsalasta piti siis tehdä pieni irtiotto, jotta matkapäiväkirja-fiilis palautuisi. Pitkän ja harmaan syksyn katkaisemiseksi irtioton kohteeksi valikoitui junakierros Skånen kautta Kööpenhaminan yliopistollisessa sairaalassa järjestettyyn Global Maternal and Child Health- seminaariin. Matkan aikana varmistuin taas hieman lisää siitä, että elämäni Kööpenhamina-kokemukset eivät tunnu kertyvän kommelluksitta (vrt. esim. viimevuotisiin matkamuisteloihin).

Suunniteltu reilireitti olisi kulkenut Tukholman kautta päiväksi Ruotsin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Malmöön, ja sieltä yöksi Kööpenhaminaan Tanskaan. Muutamien hassujen sattumuksien, joihin liittyi jokin vika raideliikenteen ohjauksessa (osaa ne kuulkaas täälläkin!) sekä paljon junan keskusradiosta solkotettua ulkoavaruuskieleltä kuulostavaa Skånen murretta, vuoksi reittisuunnitelma ja -aikataulu vaihtuivat suurkaupungin sykkeestä rautatieasemalle, joka ei ollut se joka sen piti olla. Hyvän seikkailija-ystävättäreni elämänmotto kuuluu When life gives you lemons, make a gin tonic, ja siksipä tämänkertainen Köpiksen reissuni alkoi suunnittelemttomalla, mutta miellyttävällä kävelykierroksella Lundissa. Ihan miellyttävä vahinko tällä kertaa.

Lund oli söpö, plus, siellä oli vielä melkein kesä. Uppsalassa ei ole lokakuun ensimmäisen viikon jälkeen aurinkoa juuri näkynyt, joten ekalla etapilla piti kuvata ei vähempää kuin jok' ikinen puisto, rakennus ja kirkko ihan vain siksi, että AURINKO! ♥

Aaaah, se on sittenkin olemassa!

Noniin, kirkkoekspertti lempipuuhassaan

Lundin yliopiston päärakennus

Oi, ja siellä oli vielä kukkasia!

Söpösiä vanhoja mukulakivikujia.

Lundin päiväkävelyn jälkeen päätin skipata Malmön menomatkaetappina kokonaan ja suunnata seuraavalla junalla meren yli suoraan Kööpenhaminaan. Tästä seurasi muutama sitruuna lisää aamun koktailiin. Ruotsi on monessa mielessä yhteiskunnan toimivuudeltaan ihan ylivoimainen onnenlandia, mutta yksi asia täällä ottaa aivoon ja huolella: yksityistetty raideliikenne. Kaunis ajatus vissiin on ollut, että hinnat saadaan pidettyä kilpailukykyisinä ja irti valtion monopolista, paska toteutus taas aiheuttaa sen, että me ei-paikalliset pyörimme mamuina milloin mihinkin (väärään) suuntaan väärä junalippu kourassa, opiskelijakukkarolle infernaalisen suuria tarkastusmaksuja peläten. 

Käytännössä raideliikenne pyörii täällä niin, että matkustajaparka ostaa junalipun aina paitsi tietylle reitille myös tietylle junayhtiölle, ja lippu kelpaa vain kyseisen yhtiön junissa. Uppsalan ja Tukholman välillä firmoja on helpotuksekseni vain kolme; UL, SL ja SJ, joiden erojen oppimiseen ja tunnistamiseen meni rapiat pari kuukautta viime syksynä tänne muuttaessani. Monet olivat ne illat kun Sollentunasta treeneistä Uppsalaan matkustaessani samaan vaunuun sattui joku onneton, jolla oli kyllä reitille validi matkalippu, mutta vain väärälle firmalle, ja sakko napsahti kohdalle heistä jokaisella. 

Orastava otsasuonentykytys asian ympärillä alkaa jo matkan suunnitteluvaiheessa, sillä raideverkostoa ei ainakaan minun tietoni perusteella ole integroitu minkään yhteisen tahon infottavaksi, vaan reitit, hinnat ja aikataulut pitää yhtiö yhtiöltä käydä erikseen vertailemassa ennen matkustus- ja ostopäätöksen tekemistä. Uppsalassa ainoa face-to-face -periaattella toimiva junalippupiste UL tietää vain UL:n reitit, Tukholman SJ ja SL omat reittinsä ja niin edelleen. Rautatieasemilta pitää osata valita eri värisistä, kokoisista ja muotoisista lippuautomaateista se oikea, ja jos jostain syystä matkustaja ei vielä ole ihan varma, millä junalla ja mihin hintaan olisi halukas matkustamaan, on ainoa vaihtoehto joko luottaa tuuriin tai käydä läpi automaateista jokainen. 

Sekoittaakseen pakkaa vielä vähän lisää liikennöi edellä mainituista yksi myös kaukoliikennettä mm. Tukholman ja Kööpenhaminan välillä. Lundin asemalta ostamani epämääräinen paperikuitti-lipuke kourassani tulin huomaamaan, että niin tekee myös vähintään viisi muutakin yhtiötä. Arvoin niistä sitten yhden ja pääsin perille Köpikseen. Ei ollut onneksi smurffit liikkeellä siinä junassa.

Skånetrafiken ei ärsytä niin paljoo, sain niiltä ilmasen heijastimen.

SJ on harmaa ja niillä on isot sakot, ei siis tähän junaan...

Tää on epäilyttävän violetti, ei ehkä vielä tähänkään...

Öresundståg veti lopullisen arvan.

Juna-arpajaisten päätteeksi Kööpenhamina tuntui, tuoksui ja näytti kivalta. Koska viime vuotiselta viikonloppureissulta Tanskan pääkaupunkiin ei päätynyt kotialbumiin yhtään kuvaa (koska sekä kamera että puhelimen pin-koodi unohtuivat...), piti tällä matkalla valokuvata kaupunki läpi kahden reissun edestä. Siellä oli aikas nastaa. Ekan illan pyhitin viime reissulla väliin jääneen Tivolin ihmettelylle, ja seuraavana päivänä ehdin tehoturisteilla kivimmat nähtävyydet ja kunnon kävelykierroksen ennen reissun varsinaista päämääränpäätä Rigshospitaletia.

Maailman pisin vinoköysisilta. Junalla meren yli!

Meren toisella puolella vastaanottamassa oli viimesyksyinen tuttava Papa Vodka.

Tivolissa oli tälläkin reissulla Halloween, ja tällä kertaa tuli käytyä myös sisällä:

Pumpkin head

Vuoristorata ja joku itämainen palatsi

Merirosvolaiva ja vähän lisää pumpkin headeja

Karuselliin ♥

Happy Halloween!

Tivolista jäi sellainen fiilis, että jos jonain kauniina (tai miksei synkkänäkin) päivänä tulee ajankohtaiseksi suunnitella Euroopan-reissua jonkinkokoisen ipanakokoonpanon mielenkiinnon kohteet huomioiden, niin tänne haluaisin heidät ehdottomasti viedä. Hyvät kulkuyhteydet, realistisuuden rajoissa pysytelleet hinnat, runsaskätinen määrä huilipaikkoja, laaja valikoima kaikenikäisille sopivia huvipuistovitkuttimia, sekä hyvä kombo kulttuuria ja hupailuja vaikuttaa mainiolta tulevaisuuden perhekohteelta. (Sitä paitsi olisi ihan siistiä päästä ketjukaruselliin, hornettikieputtimeen, merirosvolaivaravintolaan ja Rasmus Nallen pannukakkupaikkaan jollain hyvällä tekosyyllä itsekin nauttimaan...) Kööpenhamina pysyy siis ehdottomasti menneiden reissukohteiden listan lisäksi myös tulevaisuuden matkasuunnitelmissa. Ipana-asia puolestaan odottelee vielä harkinnan tasolla ainakin jokusen tovin.

Rådhus

Nyhavnissa kävin brunssilla ennen seminaari-iltapäivää...

...siellä oli nättiä mutta kamalan tuulista.

Matkalla sairaalalle, etappi III: Lisää kirkkokuvia!

Matkalla sairaalalle, etappi IV: Lille Havfrue

Perillä kohteessa: Rigshospitaletin auditoriorakennus 

(piilossa puun takana, ei tuo koko iso systeemi taustalla)

Kansainvälisen kansanterveyden alan tutkijoista ja asiantuntijoista koostuvan Global Health Minders -verkoston järjestämä seminaari oli todellakin koko junaseikkailun ja vaivannäön arvoinen iltapäivä. Ohjelmaan kuului asiantuntijaluentoja ja uusinta tutkimustietoa muun muassa rokotteista, vitamiinilisistä, mobiililaitteiden hyödyntämisestä äitiysterveydenhuollossa sekä malarian hoidosta ja ennaltaehkäisystä matalan- ja keskitulotason maiden äitiys- ja lapsiterveyden näkökulmasta. Jälleen kerran totesin, että ammatillisten tulevaisuuden haaveideni kannalta oli lottovoitto hakea ja päästä Uppsalaan opiskelemaan, ja toivon todellakin, että tätä koulutusta ja karttuneita taitoja ja tietoja pääsisin jossain vaiheessa työuraa käyttämään omaksi ja toisten hyödyksi. Ainakin kaksikymmentä pistettä ja paljon papukaijamerkkejä haluaisin lähettää erittäin motivoivan iltapäivän ideointiin ja järjestelyyn osallistuneille ihmisille!

Seminaaripäivän jälkeen frozen yoghurtille, koska se on terveellistä ja siinä ei ole 

yhtään kaloreita koska se on haloo jogurttia!

Seuraavana aamuna alkoi kotimatka kohti Uppsalaa parin välipysähdyksen kautta. 

Ensimmäinen niistä luonnollisesti Kööpenhaminan rautatieasema.

Matkalla Malmöön

Ja viimein se odotettu Malmön rautatieasema! :)

Malmössä junanvaihtojen välinen nelituntinen sujui nopsaan ja rattoisasti erästä kaupungissa asuvaa ystävää moikaten ja kuulumisia pitkästä aikaa vaihtaen. Paikallisopas käytti minua myös läkähdyttävän kauniilla kävelyllä keskustan lukuisissa puistoissa ja Väst Hamnenin hienostoalueella. Kuvista päätellen Malmössä oli lokakuussa 2014 menossa elokuun puoliväli.

Tuulimylly Kungsparkenissa

Väst Hamnenin rantabulevardilta...

...näki melkein Tanskaan saakka 

(sellaisilla plus 4 silmälaseilla ehkä erottaa maita yhdistävän sillan horisontissa)

Turning Torso -niminen pilvenpiirtäjä / optinen harha. Ei oikeasti pyörinyt mihinkään.

Joku pytinki Malmön keskustassa

Skååånelainen viemärinkansi

Malmöstä alkanut viisituntinen kotimatka taittui junanvaihdon ja pikaruokapäivällisen Tukholman Central Stationilla kautta hyisen kylmään ja pimeään Uppsalaan. Omassa sängyssä olin vähän jälkeen puolen yön, reilut 12 tuntia Kööpenhaminan hostellista uloskirjautumisen jälkeen. Matkapäiväkirjaan kertyi tekstiä juurikin tasan Tukholmaan saakka. Arlandan pysäkiltä eteenpäin istuminen oli jo kotiseutumatkailua.

Aamiaismainos Tukholman asemalla. Vaikka ruotsalaiset ei mielestäni ihan haldaa

 selkeitä junasysteemeitä, niin höpsötellä ne osaa täyden kympin arvosta.

Uppsala kuittaa Skånen ja Kööpenhaminan nähdyksi tältä vuodelta. Seuraavan kerran matkapäiväkirjaa kirjoitetaan ensi maanantaina. Silloin alkaa kevään 2015 päätteeksi Master's Thesis -julkaisuna raportoitava tutkimusmatka rakkaaseen ihanaan KUOPIOOOON!! Näkemiin Uppsalasta seuraavaan kotialueelta poistumiseen saakka.