Uppsala sneak peek

Jos Uppsalaan pitäisi valita optimaalinen saapumisajankohta, niin äänestäisin omakohtaisen kokemuksen perusteella varhaista aamua kesäsunnuntaina. Mukulakivikaduilla on hiljaista, kaupungin tuhannet polkupyörät odottavat yölevollaan pihoissa ja porttikongeissa omistajiaan herääviksi, autoja ei näy missään. Muuttokuormalla voi huristella rauhassa pitkin nukkuvia kujia ja arpoa yliopiston etukäteen kotiin postittamasta kartasta, missä suunnassa tuleva koti sijaitsee ja mitä kautta sinne parhaiten pääsee. Voi tähyillä, mistä saa ehkä aamupalaa ja suunnitella, mihin lähistön monista ICA-kaupoista suunnistaa, kun tulevan syksyn ja talven aikana tarvitsee kaurahiutaleita ja banaania ja pepsi maksia. Voi arvailla, tuleeko vuoden aikana mentyä kivijalkakinoon katsomaan ruotsalaisia elokuvia ja monenko tunnin iltahölkkä kampusalueen sight seeingistä muodostuu. Sellaisena aamuna Uppsalaan on hyvä saapua. 

Tulevan lukuvuoden vermeet piti käydä viemässä kesälomattomuusteknisten syiden vuoksi Uppsalan huudeille jo heti kesäkuun alussa. Opiskeluhan alkaa vasta elokuun lopulla, joten vietän kesän vielä Suomessa edellisessä kirjoituksessa mainitsemassani työpaikassa sairaanhoitajana huhkien ja Kuopion kesästä nauttien. Lopullinen muutto tapahtuu lentokoneella rinkka selässä vain päivää ennen orientaatioviikon alkua, joten ennakkovalmistautuminen elämään uudessa kodissa ja maassa piti aloitella hyvissä ajoin.  

Vaikka olen tähänastisen reissukokemuksen perusteella kehittynyt pakkaajana mielestäni jo suhteellisen minimalistiseksi, tuli enimmäkseen talvivaatteista plus kitarasta, muutamasta kirjasta ja dvd:stä, valokuvista, varapatjasta, vuodevaatteista ja ringettekamoista koostuvasta muuttokuormasta sen verran kookas, etten olisi saanut niitä omin neuvoin hilattua Ruotsiin minkään valtakunnan kulkupelillä. Siispä lastasimme koko kahden pahvilaatikon, petivaatteiden ja varustekassin käsittävän komeuden muuttokuorman kuskiksi lupautuneen iskän pakettiauton kyytiin ja huristimme ruotsinlaivalla Pohjanlahden ylitse viikonlopun mittaiselle muuttoreissulle. 

Muuttoreissulta muutamia sneak peek -kuvia. 

Mina damer och herrar, UPPSALA:

Ensipysähdys Uppsalassa I: Tuomiokirkko

Ensipysähdys Uppsalassa II: Yliopiston päärakennus (sekä yllä että alla)

Ensipysähdys Uppsalassa III: Aukio ja pikkukatu edellämainittujen välissä

Reissumme ajoitus sattui huisilla tuurilla kanssani eräästä samaisesta savolaisesta pikkukaupungista kotoisin olevan, sittemmin uppsalalaistuneen kaverin muuttopäivälle. Jelppasimme ensin kaveria hänen muuttolaatikoidensa kanssa, ja saimme samalla monta hyvää vinkkiä kaupungissa suunnistamiseen ja ennen kaikkea kaikkien mahdollisten lähteiden mukaan Uppsalassa tärkeääkin tärkeämmän POLKUPYÖRÄN etsintään. 

Muutto numero I:n jälkeen löytyi yllättävän lyhyen etsinnän jälkeen myös minun aivan kampusalueen pohjoislaidalla sijaitseva tuleva kotitaloni. Ensivaikutelma oli häikäisevä. Tiedän, että minulla kävi super-mega-hyvä tuuri, kun ylipäätään löysin vapaan asunnon 40 000 korkeakouluopiskelijan täyteen kansoittamasta kaupungista, mutta kämppä, ja ennen kaikkea sen sijainti löivät kyllä ällikällä kaikki odotukset, joita minulla opiskelija-asunnosta oli. Asuntohakemuksia ja -tiedusteluja lähetin nimittäin kevään aikana reilut 40 kappaletta ja olin valmistautunut muuttamaan ihan mihin tahansa Uppsalan kaupunginrajojen sisäpuolelta löytyvään kämppään. 40 hakemuksesta sain kahteen vastauksen, ja intuitio sanoi sen kummempia miettimättä, että tämä se on. Ja hyvin sanoi, tätä paremmin ei olisi voinut sattua asunto kohdilleen.

Jaamme puolalaisen vuokraemäntäni kanssa pienen kaksion, jossa meillä on omien makuuhuoneiden lisäksi yhteinen keittokomero, ruokapöydän käsittävä ruokailutila sekä yhdistetty kylppäri-wc. Talo on rakennettu aivan vastikään (no, kolme vuotta sitten) ja tilat ovat sen mukaiset: valoisat, avarat ja toimiviksi suunnitellut. Kyllä ne ruotsalaiset osaa.

 

Isoimmat huonekalut sain ostettua käytettyinä huoneeni edelliseltä asukilta ja sisustus täydentyi muutamalla tyynyllä, makuualkovin verhoilla ja kokoontaitettavalla nojatuolilla kun teimme ostosreissun - arvatkaas minne. Nyt minulla on sitten yksi IKEA-kirjahylly, yksi IKEA-vaatelipasto, yksi IKEA-sänky, yksi IKEA-nojatuoli, yksi IKEA-päiväpeitto, kolme IKEA-tyynyä, yhdet IKEA-verhot, yksi IKEA-peili, kolme IKEA-lamppua ja yksi muovinen IKEA-huonekasvi. Että tervetuloa vaan ruotsalaiseen kalustekuvastooni. 

(Räsymatot on muuten mummolan vintiltä, IKEAssa oli rumia.)

 

Ajattelin muuttoa suunnitellessani,että koitan kerrankin vähän revitellä sisustuselementtien kanssa kun ei tarvitse ottaa kenenkään muun makua värimaailmassa ja feng shuissa huomioon. Täällä asuu nyt yksi vakavasti otettava aikuinen ihminen, jolla on vaaleanpunainen sisustustyyny, vaaleanpunainen kukkaruukku ja vaaleanpunainen yölamppu. Heittäydyin näköjään todella radikaaliksi tässä sisustusasiassa. (Punainen lipastokin oli asunnossa valmiina...) Olen muuten aina haaveillut tuommoisista sängyn ympärille vedettävistä härpäkkeistä. Ikkunassa ei ole vielä mitään tekstiiliä, mutta pääasia on, että alkoviin pääsee prinsessaunille valkoisten kukkaköynnöspimennnysverhojen taakse.

 

Näkymiä talokompleksin sisäpihalle omasta ikkunastani. Meillä on kaikesta päätellen muutamia koulu- ja työmatkapyöräilyä harrastavia kanssa-asukkeja.

Näpsäkkä ja Uppsalassa ilmeisesti välttämätön kulkuväline (kuvassa yhdistettynä wc-paperitelineenä ja pyykinkuivaajana) löytyi Cykelringenistä poistohintaan. Pitää varmaan keksiä joku persoonallinen tuunausidea menopelilleni ennen sen neitsytmatkaa, laskin nimittäin viikonlopun aikana ehkä 20 tismalleen samanlaista mankelia pelkästään kotikorttelin alueella.

Uuteen kotiin kannettavien objektien määrän ollessa huikeat muutama, oli muutto tehty kokonaisuudessaan vajaassa puolessa tunnissa. Lihapullalounaan sisältämällä IKEA-reissulla aikaa venähti niin ikään vain pari tuntia, joten meille jäi iskän kanssa rutkasti aikaa viettää vapaa-aikaa Uppsalassa ennen seuraavan illan lauttaa kotia kohti. Iskä kävi tutkimassa lähiympäristöä, minä puolestani nukuin ensimmäiset päiväunet baldakiinialkovissani.

Illalla teimme retken Uppsalan keskustaan, bongasimme monta kivaa terassia, maistoimme Ruotsin parasta pizzaa (ainakin allekirjoittaneelle ensimmäinen laatuaan tosin) ja kuljeskelimme ympäri vanhaa kaupunkia. Minä ihastuin koko paikkaan, mutta erityisesti ja pääasiassa Uppsalan vanhaan tuomiokirkkoon. Ei voisi varmaan kuvavalikoimasta päätellä, ei löytynyt nimittäin koko reissulta juuri muita kuin kirkkokuvia.

 

Domkyrka kauempaa

  

Domkyrka edestä

 

Domkyrka takaa

Ai hetkinen! Löytyi kaksi kirkotontakin kuvaa:

 

Tunneli Domkyrkan takana

Fyrisån, Uppsalan kaupungin halki virtaava joki

Ensikosketus tulevaan opiskelukaupunkiini on siis nyt tapahtunut. Jään innolla odottelemaan elokuuta. Hui. Enää kaksi ja puoli kuukautta täynnä ruotsalaisen työpaikan etsimistä, peruskunnon kohottamista tulevaa ringettekautta varten (tästä lisää lähitulevaisuudessa, toistaiseksi on vielä Ruotsin ringetteliiton ja Sollentuna HC ringeten käsissä, luistellaanko kausi 2013-14 minun kohdallani pelaajan vai valmentajan roolissa), töitä, töitä ja töitä sekä ultimaattista säästämistä ensi syksyn ja talven opiskelukustannuksia ja kotireissuja varten. Kotona olemisesta sekä perheen ja ystävien seurasta nauttimista. Henkistä valmistautumista kaukosuhteeseen. Kielitaidon parantamista. Rentoutumista.  

Jännittäviä aikoja siis tiedossa. Saas nähdä, millainen on seuraava Uppsala-aamuni.

Kuinkas sitten kävikään

Melkeinpä tasan vuosi sitten näihin aikoihin tein elämässäni päätöksiä. Terkkariopinnot olivat kymmenen viikon harkkaa, puolikasta opinnäytetyötä, virkamiesruotsia ja muutamaa isoa tenttiä vaille purkissa. Olin juuri aloittanut elämäni ensimmäisen sairaanhoitajan sijaisuuden työpaikassa, johon olin jo useiden vuosien ajan haaveillut pääseväni. Osoite oli talven aikana muuttunut opiskelijakimppakämpästä kahden yhdessä onnellisen ihmisen yhteiseen kotiin. Opiskelijaelämä alkoi olla takana ja Aikuisen ja Vastuullisen Veronmaksajan houkutteleva 50-vuotinen työelämäputki edessä. Varovaisesti arvelin, että voisin seuraavaksi ehkä kirjoitella blogia vaikka hääsuunnitelmista, sisustussuunnitelmista, lemmikkisuunnitelmista tai perhesuunnitelmista.

Ja sitten kävi hyvin klassisesti: lähtö alkoi kuumottelemaan.

Läppärin selaushistoriassa mol.fi:n ulkomaantyöpaikat syrjäyttivät facebookin ja sähköpostin sata-nolla. Tsekkailin kaikki Public Health -hakusanaan vastaavat yliopistot Etelä-Afrikasta Islantiin ja Pietarista San Franciscoon huolellisesi ja intohimolla. Laskeskelin palkkakuiteista, kuinka pitkälle ja pitkäksi aikaa voisi lähteä ihan vain reissaristatuksella (fiksuimmat varmaan jo hoksaa, ettei vielä kovin pitkälle). Luin maailmanpelastamisstrategiakirjallisuutta (Elinalle terveisiä!), suunnittelin joogaretriittiä Intiaan ja selvitin vakavissani mahdollisuuksia päästä vapaaehtoistyöhön Sri Lankaan.

Halusin kuitenkin muutaman kuukauden reppureissun sijaan vähän pidempiaikaisia valmiuksia suunnitella elämää myös Suomen rajojen ulkopuolelle, mieluiten terveydenhoitotyön varjolla ja minua kiinnostavien asioiden parissa puuhastellen, ja mikä tärkeintä: niin, että parisuhde-elämän saisi jokseenkin toimivasti yhdistettyä non-stop kaukokaipuun helpottamiseen. Muutamien hyvin harkittujen faktojen (tässä voi nyt vähän vetää yli tuota ilmaisua, kuka tahansa allekirjoittaneen henkilökohtaisesti tunteva voi varmaan vakuuttaa, että hyvin harkittuihin faktoihin kuuluu mm. se, onko yliopiston nettisivuilla mitään vaaleanpunaista tai kimaltavaa ja että voiko siellä pelata 100 kilometrin säteellä maailman parasta jääurheilulajia, ringetteä) pohtimisen jälkeen kompassi kävi nykimään vahvasti Pohjanlahden vihreämmälle puolelle, Ruotsiin.
Ei lukukausimaksuja, check ✓.
Suhteellisen lyhyt ja helppotaipaleinen välimatka Kuopioon, check ✓.
Ringetteseura puolen tunnin junamatkan päässä, check ✓.
Master Programme in International Health, check ✓.

Ja se virkamiesruotsi. Hehheh. Huomasin kansansairaussanastoa päntätessäni, että osaan ruotsia yllättävän sujuvasti, joskin sisällöltään läppä on toistaiseksi melkolailla päiväkotitasoa ja hyvin lyriikkapainotteista. Tuohon mennessä olin opiskellut toista kotimaista yläkoulussa sen verran, että osaan takeltelematta laulaa biisin, joka alkaa sanoilla Kom allihopa, vi ska gå på zoo. Ylioppilaskirjoituksiin pänttäämisestä mielessä on jostain syystä säilynyt päällimmäisinä Boten Anna (joista tulee olemaan varmasti paljon hyötyä ja iloa kaikessa arkisessa kanssakäymisessä lahden takana). Ammattikoulussa opeteltiin lähihoitajalle varsin hyödyllistä sanastoa, kuten Jag har en boll. Bollen är röd. 

Ammattikorkean ruotsi I:stä jostain syystä mieleen jäi erityisesti terveydenhoitajalle tuikitärkeä ilmaisu mellangård (joka on muuten ihan eri juttu kuin mellanmål, johon olen sanan vahingossa joskus kerran ehkä saattanut sekoittaa). Kun opintomateriaali sanoi, että Kvalitetsrekommendation för skolhälsovården, niin aivoit sanoivat: Alla barn blev flinta utom Max - det var hans sax.

Lyhyen aikuisikäni Savossa asuneena voin kertoa, ettei edes ihan joka toinen päivä ole tarvinnut ruotsiksi koittaa arkielämässä mångertaa, joten kielen tuottaminen on edelleen kohdallani vähän niin ja näin. Ajattelin tuohon viimeiseen ruotsin kurssiin valmistautuessani kuitenkin, että jos tätä ruotsia nyt on pakko näin paljon käydä kertaamaan, niin kai siitä voi jotain hyötyä itselleenkin koittaa repiä. Ja sitten minä päätin hakea jatko-opiskelupaikkaa Ruotsista.
Virkamiesruotsi  ✓.

Täytin ensin hirveän määrän nettilomakkeita, sitten hirveän määrän ihan tavallisia papereita, sitten opettelin ruotsia vielä yhden kesäyliopiston lisäkurssin, sitten kävin IELTS-kielitesteissä Helsingissä, sitten sain käteeni yhdet terkkarin amk-paperit, sitten papereita virallis-käännettiin englanniksi, sitten niitä todisteltiin maistraatissa oikeiksi, sitten ne kaikki paketoitiin ruskeaan kirjekuoreen ja lähetettiin ykkösluokassa Tukholmaan, ja vissiin sen verran kelposesti sain edellä kuvatun homman hoidettua, että Uppsalan Yliopisto ilmoitti huhtikuussa minulle:

Admitted

Ei tullut hääblogia. Ei tullut vauvablogia. Ei tullut rintamamiestalon remontointiblogia. Mutta yksi reissublogi lisää tuli. Välkomna ombord!