Postia Pohjanlahden takaa: Syksy on, yskä on

Syksy Uppsalassa etenee vauhdilla ja blogi on näköjään väistämättä ensimmäinen asia, joka jää jalkoihin kun tekemistä riittää reaalimaailmassa. Mitä ihmettä täällä sitten on kuukaudessa on tapahtunut? (Eipä muuten ainakaan kirjallisuuskatsauksen edistymistä, jonka tehtävänannosta on yli kuukausi!!! Ja aikaa valmiin tuotoksen palauttamiseen enää toinen samanmoinen.)

Opiskelijaelämä Uppsalassa on täällä nyt viettämieni kahden kuukauden kokemuksen perusteella seuraavanlaista: seikkailuaktiviteetteja, kissanristiäisiä, vapaaehtoiskursseja, pakollisia kursseja, juhlia, kokouksia, teema-iltoja, työnantajaesittelyjä, iltaluentoja, ryhmämatkoja ja kaikkea siltä väliltä sataa opiskelijapolon ämpäriin kuin sammiosta kaataen. Yliopistolla ja sen sateenvarjon alaisuudessa liikuskelevilla järjestöillä olisi niin mielettömästi tekemistä ja osallistumista tarjolla, ettei halutessaan esimerkiksi kaupungin asuntopulasta tarvitsisi olla lainkaan huolissaan - sen kun juoksisi jokaisessa tilaisuudessa, josta kilahtaa kutsukirje facebookkiin tai sähköpostiin, ja aina olisi katto pään päällä ja fiikkaa (joka käsitteenä sisältää muuten täällä niin kahvin, teen kuin kaikki seitsemän sortin leivoksetkin) nassussa.

Lukukauden alussa pakotin itseni ohittamaan valtaosan toinen toistaan jännittävämmiltä kuulostavista vapaa-ajan kerhoista ja valitsemaan vain yhden kaikkein mielenkiintoisimman, mutta silti tuntuu, että käytössä pitäisi olla Harry Potterista tuttu ajankääntäjä, jotta kaikkeen huisiin ehtisi osallistua. Kas, jotenkin hassusti täällä on myös sellainen kummallinen aktiviteetti nimeltä päätoiminen opiskelu, joka on vähän niin kuin must, jotta täältä joskus myös valmistuisi kunnon veronmaksajaksi.

Vuosikurssiamme on siunattu julmetulla määrällä ihanan ehtiväisiä kansalaisaktiiveja, jotka ovat epäilemättä aikanaan vauvauineet jonkin sortin kofeiinisäiliössä normaalin klooriveden sijasta. Ryhmän sisällä on perustettu syysiltojen ankeutta torjumaan mm. kansainvälinen kuoro, käsityökerho ja lukupiiri. Puolentoista viikon kuluttua reissaamme porukalla Kööpenhaminaan. Niin ikään elokuvailtoja järjestetään aktiivisesti, tosin alkusyksyn sairastelun vuoksi en ole kauheasti vielä ehtinyt niihin osallistua. Kuitenkin ajatus siitä, että kaamosajaksi on jotain muutakin puuhaa kuin yksin tietokoneen ääressä viltin alla nököttäminen on eittämättä melkoisen kiva.

Sairastellessa alkusyksy on nimittäin mennyt. Viime blogipostausta tehdessäni flunssa oli pahimmillaan päällä, ja vielä rapsakat kolme viikkoa sitä edellisen päivityksen suklaakakkukesteistä jatkui. Yskä käväisi jossain vaiheessa sellaisissa volyymeissä että diagnosoin itselleni keuhkoputkentulehduksen ja kävin piipahtamassa lähiterveyskeskuksessa rupattelemassa paikallisen infektiosairaanhoitajan kanssa. Samalla päätin kokeilla jälleen yhtä tosielämän kielikurssia, kunnianhimoisena tavoitteenani selviytyä reissusta täysin ruotsiksi. Voinette arvata menestyksen.

Aivan ensimmäiseksi mainittakoon, että minulla on Ruotsin verovirastossa tehdyn näppäilyvirheen ansiosta täällä oleskellessani mm. lapsuuden hiihtokilpailuissa ja parin vuoden takaisella Kuopio-maratonilla jo tutuksi tullut alter ego: Neiti Seppälä. Henkilötunnuksellani potilastietorekisteristä löytyy siis toisen niminen ihminen kuin minä itse, mikä aiheutti vastaanottotiskin ystävällisessä virkailijassa pientä hämmennystä. Koitin latoa pöytään opiskelijakorttia, sairasvakuutuskorttia ja ajokorttia ja loppuvaiheessa jo kirjasto- ja pankkikorttejakin, ja lopulta virkailija tuli siihen tulokseen, että henkilökohtaisesti paikalla olen minä eikä kukaan muu, vaikka potilastietojärjestelmä muuta väittääkin. Sitten pääsin vastaanotolle.

Vastaanotto sujui näin:

Potilas Seppälä (på svenska): Minulla on ollut kova syksy nyt jo kaksi viikkoa.
Ruotsalainen sairaanhoitaja: Ahaa..?
Potilas Seppälä (på svenska): Kyllä, syksy pahenee aina illalla ja kun on oikein kova syksy, niin en saa nukuttua kokonaisiin öihin.
Ruotsalainen sairaanhoitaja: - - - ?
Potilas Seppälä (på svenska): Ja nyt luulen, että tämä syksy on muuttumassa tulehdukseksi. Voitaisikohan kokeilla onko näin?

Ruotsalainen sairaanhoitaja kysyy, onko Potilas Seppälä mahdollisesti kotoisin Suomesta. Potilas Seppälä myöntää olevansa. Ruotsalainen sairaanhoitaja sanoo, että hänpä osaa puhua suomea ja että josko Potilas Seppälä kertoisi ongelmansa uudelleen äidinkielellään. Potilas Seppälä sanoo, että on yskä. Ruotsalainen sairaanhoitaja määrää tulehdusarvoverikokeen ja nieluviljelyn, kurkkaa kurkkuun ja mittaa lämmön ja kun labratulokset ovat valmiit, hän käskee Potilas Seppälän kotiin peiton alle ja kokeilemaan seuraavan viikon ajan sitruuna-hunaja-valkosipuli-höyryhengitys-inkivääri-anis-dieettiä ja määrää ehdottoman liikuntakiellon. Potilas Seppälää harmittaa, mutta salaa hän myhäilee. Hallitseva Ruotsin mestari kaatui nimittäin muutamaa päivää aiemmin luvuin 13-9. Vaikka Potilas Seppälällä olikin pelipäivänä syksy pahimmillaan.

En tiedä, millaista pokan pitelemistä ruotsalaisissa sairaanhoito-oppilaitoksissa on edellä mainitun infektiovastaanottajan opiskeluaikana harjoiteltu, mutta hyvin hän oli mukana diagnosoimassa minulle syksyä ja antamassa siihen päteviä hoito-ohjeita. Selvyyden vuoksi nyt siis mainittakoon, että ruotsiksi HÖST on syksy ja HOSTA on yskä ja minä sekoitan ne toisiinsa AINA. Ei poikkeuksia.

Muita tällä ja aiemmilla reissuilla sekaisin menneitä termejä ovat mm. adulthood - adultery (esitelmä luokan edessä: "kun nuori tulee aviorikosikään, on tärkeää ottaa huomioon..."), seeds - semen ("I just love semen with cereals" amerikkalaisessa aamupalapöydässä - nenäkuorikkohuuhtelu aamuespressolla kaikille muille paitsi pettämättömällä sanalogiikkapäällä varustellulle suomalaiskielikurssilaiselle) ja conversation - convertion (on niin kivaa keskustella uusien ihmisten kanssa vs. on niin kivaa käännyttää uusia ihmisiä). Supermarketissa olen monen muun älyttömyyden lomassa kysellyt, mistä turvapaikasta leivinjauhe mahtaa löytyä (shelf - shelter).
Klok on ruotsiksi viisas ja klo on saksaksi vessa ja olen useampaan kertaan kysellyt jälkimmäistä ensimmäistä puhuttavassa maassa ja tullut erittäin väärin ymmärretyksi.
Ranskan-reissulla minulla oli aivan järjetön tarve sanoa jokaiselle kassaneidille ja tarjoilijaherralle ostosten tai tilauksen päätteeksi Voulez-Vous, sillä, kiitos Moulin Rougen, se on yksi harvoista ranskaksi sujuvasti osaamistani fraaseista.
Mellanmålin ja mellangårdin samankaltaisuuksista olen tainnutkin jo mainita jossain aiemmassa yhteydessä.

Sakset on luonnollisesti maassa kuin maassa fiskars.