Humppaa, skumppaa ja jumppaa

Huomenta vaan Uppsalasta. Täällä ollaan. Ööh, jo neljättä vuorokautta. Joihin on mahtunut vallan hirveän paljon touhua ja tohinaa.

Saavuin huudeille viime sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, mukanani matkalaukullinen Ranskan ja Sveitsin kautta kierrätettyjä vermeitä sekä (toteutuneen ennustukseni mukaisesti) melkoinen surkumieli Geneven lentokentältä Pohjanlahden väärälle puolelle lentäneen poikaystävän vuoksi. Onneksi, onneksi olin ehtinyt rakennella opiskelijakämppäni alkovia vähän kotoisammaksi jo etukäteen kesäkuussa, kova yö olisi ollut telttapatjalla kärvistellä tyhjyyttään muuten kaikuvassa huoneessani ensimmäistä massiivista koti-ikävän puuskaa. Nyt on koti-ikävä toistaiseksi selätetty, viimeisimmät vuorokaudet ovat nimittäin olleet niin täynnä ohjelmaa, ettei oikein muuhun kuin välkomna-wellcome-bienvenue-willkommen, studera-sturedar-studerade-studerat ja hello, my name is -juttuihin ole hereilläoloaikana ollut energiaa. 

Ihka ensimmäinen koulupäivä (rakkaimmat terveiseni Etelä-Amerikan suuntaan: päivä osana tiedeyhteisöä) alkoi valtavalla tervetuloseminaarilla yliopiston päärakennuksessa. Tapasimme etukäteen muutaman facebookin kautta toisemme löytäneen kurssikaverein kanssa piknikin merkeissä (mm. kanelipullia ja lihapullia...) puistossa tuomiokirkon liepeillä. Eväsretkeä ja muutamaa kymmentä Hello, I'm x from xxx:aa myöhemmin suunnattiin naisissa ja miehissä eri Nationeiden (näistä pian lisää), järjestöjen ja virastojen pystyyn pistämille messuille (hirveästi lentolehtisiä, esitteitä, ilmaisia laastareita ja kyniä ja kaikeksi yllätykseksi Fazerin karkkeja), joiden jälkeen iltapäivä huipentui hiukan muodollisempaan yhteistilaisuuteen jättikokoisessa auditoriossa, jossa vice chaunsellor, jousiorkesteri, kuoro, trumpetisti, kaupunginjohtaja sekä opiskelijakunnan puheenjohtaja toivottivat tänä syksynä lukukautensa Uppsalan yliopistossa aloittavat kansainväliset opiskelijat tervetulleiksi kouluun ja kaupunkiin. Muodollisuuksien päätteeksi suut kostutettiin kuohuviinillä (omenasiiderillä) ja Estrella-raksuilla. Melkoinen seremonia.

Tämä viikko on varattu kaikenlaisten ulkomailla oleskeluun ja opiskeluun liittyvien käytännön asioiden järjestelemiseen (ja Orientation week -käsiohjelman mukaan erilaisissa bileissä juoksemiseen) ja varsinainen opiskelu alkaa ensi viikon maanantaina.  Omalla tehtävälistallani ovat olleet läsnäolotodistuksen hankkiminen ja KELAlle lähettäminen, työ- ja oleskelulupa-asioiden kuntoon laittaminen, puhelinliittymän avaaminen, ruotsalaisen henkilötunnuksen saaminen, nationiin liittyminen sekä työ- ja harrastusmahdollisuuksien kartoittaminen. Valkohomejuuston ja chardonnayn täyteisellä kesätauolla ollutta liikuntaharrastustakin pitäisi käydä virittelemään arkirytmiin.

                                                                         * * * * *

Ja tapahtui niinä päivinä, että koko Uppsalan uusien kansainvälisten opiskelijoiden oli määrä mennä verollepantaviksi.

Skatteverket eli verovirasto on suomalaiselle siitä kätevä paikka, että kun siellä käy täyttämässä muutaman paperin ja näyttämässä passia sekä eurooppalaista sairaanhoitokorttia (KELA-kortin EU-vastine), ovat samalla visiitillä sekä oleskelu- että työlupa-asiat kunnossa ja ruotsalainen henkilötunnus (jota ilmeisesti tarvitaan Ruotsinmaalla mm. kaikkeen) kolahtaa postiluukusta 1-3 viikon kuluessa. Pohjoismaiden ulkopuolelta tulevia kansalaisuuksia edustavat käyvät tekemässä saman rundin vielä maahanmuuttovirastossa ja oleskelulupa irtoaa kun esittää edellämainitut plus opiskelijaksihyväksymistodistuksen sekä kirjallisen vakuutuksen siitä, että henkilöllä on käytettävissään maassa oleskelun ajan vähintään 7300 kruununrahaa per kuukausi asumiseen ja elämiseen. Ruotsin verovirasto ja/tai maahanmuuttovirasto muuten jakelee erisuuruisia kannustinstipendejä nopeasti opintonsa hoitaville ei-EU-kansalaisille nostattamaan opiskelumotivaatiota ja vähentämään opiskelijaelämän tarjoamia houkutuksia. Houkutuksia Uppsalassa nimittäin riittää ja pääsyypää niiden tarjoamiseen ovat yliopiston Nationit.

Ennakkokäsitykseni Nationeista oli pienistä palasista koottu hahmotelma osakuntien kaltaisista opiskelijajärjestöistä, jotka pitävät sadoittain erilaisia bileitä, keräävät pääsymaksuja, omistavat järjettömät määrät arvokiinteistöjä ja jollain tapaa liittyvät Ruotsin valtion alueelliseen jakautumiseen.  Ennakkokäsitys ei mennyt pahasti metsään. Tervetuloseremonian yhteydessä järjestetyillä messuilla eri alueiden nationit toitottivat kilvan, kenellä on eniten beerpong-turnauksia, parhaat klubit ja terassit ja unohtumattomimmat kekkerit. Pääasiassa siis kaikkea, mitä en suunnitellut Uppsalassa tekeväni. Hassu juttu on, että saadakseen opiskelijakortin on liityttävä johonkin opiskelijakunnan lukuisista nationeista. Etuihin kuuluu mm.  ilmainen sisäänpääsy oman nationin bileisiin, jäsenille tarkoitettuja muodollisia illallispartyjä (liittynevät jotekin Suomen sitseihin?), normaalia edullisemmat lounaat, fiikat ja keimot (yliopistolla ei ole täällä lainkaan opiskelijaravintoloita, vaan nationit huolehtivat opiskelijoiden kofeiinin- ja ravinnontarpeista koulupäivän aikana sekä alkoholin tarpeesta niiden jälkeen) sekä vissiin jotain muutakin aktiviteettia, joista tosin ei ainakaan tervetulomessuilla paljoa huudeltu. Tie kansainvälisten opiskelijoiden sydämiin vie maksan kautta?

Koko 4+ vuotta kestävän tutkintonsa alusta loppuun Uppsalassa suorittaville nationiin kuuluminen tuo myös mahdollisuuden hakea vuokrasopimusta oman nationin omistamiin asuntoihin. Esimerkiksi kämppäkaverini on kuulunut omaan nationiinsa jo useita vuosia, joiden aikana hänelle on kertynyt jäsenyysajasta "pisteitä", jotka puolestaan edesauttoivat kämpän saamista nationin kautta (ja jossa minä olen nyt alivuokralla). Koska tämänhetkinen suunnitelmani on viipyä Uppsalassa vain vuoden verran, ei asunto kuitenkaan oikein toimi innokkeena nationin valinnassa, etenkin kun jonotusaika kun on halutuimpiin kämppiin noin 2-5 vuotta.

Nationiin liittymisen ei vastoin niiden nimen antamaa harhakuvaa tarvitse olla millään lailla kytköksissä kotipaikkaan tai maantieteeseen, vaan jokainen saa liittyä juuri siihen nationiin, jonka (baari)kulttuurin katsoo lähimmäksi omaansa. Esimerkiksi Västmanlands-Dala nationissa bisseä siemaillaan Alvar Aalto-tyylisessä kiinteistössä useimmille muille nationeille tyypillisen 1800-lukua henkivän pytingin sijasta. Gotlannin nationin erikoisuuksiin kuuluu tarjoilla säännöllisesti keitettyä lampaanpäätä (mitä ilmeisimmin jokin erittäin tärkeä alueellinen rituaali?) ennen siirtymistä Ruotsin ensimmäisen naisylioppilaan mukaan nimettyyn pubiin.  Stockholm nationin etusivulta puolestaan hyppää silmille suora linkki nationin juhlien herrasmiesetikettiin, viisiportaiseen pukeutumiskoodiin ja jokavuotiseen golf-turnaukseen, jonka päätteeksi, no, nautitaan luonnollisesti snapseja smokeissa ja iltapuvuissa kynttiläillallisen äärellä.

Nationeiden näennäinen sitoutumattomuus ja toiminnan sisällön samanhenkisyys herätti minussa jonkin verran epäilyksiä. Eivät kai ne kaikki voi yksissä tuumin väittää olevansa opiskelijan hyvinvoinnin ja vapaa-ajan aktiviteettien soihdunkantajia ilman mitään suurempaa ja syvällisempää agendaa. Seuraavaksi piti sitten selvittää, onko nationeilla mahdollisesti joitain poliittisia takapiruja - ei kuulemma ole, ei liioin myöskään uskonnollisia kytköksiä, vaikka huomattava osa nationeiden päämajoista sijoittuukin Uppsalan tuomiokirkon lähinaapurustoon.  Nationeiden harrasteet ovat kuitenkin luullakseni jokseenkin päinvastaisia niistä, joiden puolesta pohjoismaiden suurimman katedraalin tornien alla saarnataan. Silti mieleni tekisi vuoden aikana raaputella vähän pintaa syvemmälle nationeiden historiaan ja selvittää, millaisten aatteiden kivijalalle mikin aurinkoterassi ja kellaripubi on aikanaan muurattu. Vanhimmissa nationeissa on nimittäin siemailtu sahtia ja ajettu ylioppilaan asiaa 1600-luvun alkupäivistä lähtien.

Koska olen tällä hetkellä suhteellisen varma siitä, että 24/7 bilehile-elämäni on melko lailla loppuun humpattu, oli minulle nationin suhteen vallankin samantekevää, järjestääkö se bileensä tiistai-, torstai- vai lauantai-iltana. (Tämä on myös yksi nationeiden suurista eroavaisuuksista: jokaisella on oma bilepäivänsä, jolloin jäsenet luonnollisesti pääsevät ilmaiseksi ja muut jonottavat ja maksavat).  Myöskään kiinteistötekniset argumentit eivät tilanteessani juuri valintaa helpota tai vaikeuta.  Lopulta kaksi pientä suurta asiaa yhdessä nationissa olivat ylivoimaisesti ylitse muiden: Ruotsin kolmanneksi suurin yksityinen kirjasto. Naisten jalkapallovuoro joka maanantai. Se oli siinä. Norrlands Nation!

(Ai niin, ja niiden pubimainoksessa oli kunniapaikalla ainakin Gotlannin kokoinen Guinnesin mainostaulu. Ei irlantilaista olutta tarjoava paikka vaan voi olla huono, jos nyt jossain vaiheessa opiskelija-aktiviteetit alkaisivatkin houkuttaa.)

Norrlands Nationin vaatimaton päämaja. Kuva lainassa osoitteesta uppsalastudent.com

Maanantaina siis valmistauduin skumpan ja humpan siivittämänä opiskeluun uudessa kaupungissa ja maassa, ja lähes koko tiistaipäivän ramppasin virastoissa ja nationeissa ja kaupungilla asioita hoitamassa. Keskiviikkona oli sitten vuorostaan aika orientoitua muutamia(kymmeniä) seitinohuita ja vielä useampia croissant-aamiaisia ja viikon kilokalorimäärän sisältäneitä illallisia pursunneen lomareissun jälkeen takaisin urheiluelämään. Aloitin päivän aamuhölkällä auringonpaisteisessa Luthagenissa (kaupunginosa jossa asun), ja melkeinpä samoin tein lenkkarit riisuttuani soitti Sollentuna HC ringeten joukkueenjohtaja ja varmisteli alkaneen ringettekauden aikatauluja. Sovimme deitit hänen ja seuran valmentajien kesken puolentoista viikon päähän lauantaille. Pelikamat voisin kuulemma ottaa mukaan ja valmistautua myös jättämään ne hallille - koko tiimi on joukkueenjohtajan mukaan innoissaan uudesta suomalaisvahvistuksesta.

Nyt täytyy tunnustaa: minua jännittää ihan kamalasti. Luulen olevani rinkulapelissä melko lailla Itä-Suomen naistensarjan keskitasoa, en mikään pistepörssin ykköstykki tai pikaluistelija, enkä pakkinakaan kovin ohittamaton. Pääsen luistimilla kyllä haluamaani suuntaan (ja ainakin osittain toivotulla nopeudella), ja vedot ja syötöt sattuvat ainakin välillä kohdilleen. Pelaajaurani huippuhetket olen kuitenkin kokenut osapuilleen 14-15-vuotiaana, minkä jälkeen laji on toki ollut tärkeä ja rakas elämäntapa, mutta pääasiassa kuntoliikunta- ja mielenterveysmielessä ja täysin harrastetasolla. Toivottavasti ne ei siellä nyt odota saavansa jotain seuraavaa maailmantason Virtaa tai Pohjolaa,  muuten voi käydä niin että try outeista mennään maitokaakaon kautta kotiin nuolemaan kanelipullanrasvaisia näppejä. Pitää ehkä käydä etukäteen vaklaamassa ensi viikonloppuna Sollentunassa pidettäviä maajoukkuetreenejä ja sen jälkeen arpoa vielä kertaalleen, miten hard corea Ruotsin ringette tällä hetkellä mahtaa olla ja kuinka monta aamujumppaa pitää vielä huhkia että sinne uskaltaa mennä nenäänsä näyttämään. Jännittää.

Lopuksi hiukan kuvia yllättävän kesäiseltä asiainhoitoreissulta Uppsalan keskustaan ja kampukselle:

St. Olofsgatan

Keskustan kävelykatua

Oikealla Uppsalan kaupunginkirjaston tiiliseinä

Kaiken Uppsalassa tarvittavan tiedon neuvontatoimisto <3

Carolina Rediviva elikkäs yliopiston kirjasto

Sellaiset ruotsalaiselämän alkajaiset siis täällä. Tänään torstaina aion ottaa rennosti. 

Eikun. 

Netti ei toimi ilman kaapelia, jota minulla tietenkään ei vielä ole (nyt lainassa kämppäkaverilta). Netti ei myöskään toimi ilman jokaiselle opiskelijalle yksilöityä ID-koodia ja salasanaa (niin ikään lainassa kämppäkaverilta). Jääkaapissa on tällä hetkellä kolme perunaa ja becel-rasia. Ilma viilenee ja minulla on mukana Ruotsissa pääasiassa +30 ja -30 asteeseen tarkoitettuja helle- ja pakkasvaatteita. 

Siispä päiväunien sijasta pyörän keula kohti neuvontatoimistoa ja keskustaa. Terveisiä kotiin! <3