keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kotikuulumisia

#kotimatka #kotimaa #koti-Kuopio #koti-koti. 

Himaloman puoliväli meneillään. Global child health -kurssin tenttikonseptille viimeisten sanojen raapustamisesta meni rapiat viisi tuntia, kun meikäläinen seilasi jo Itämeren aalloilla kohti välietappi Tallinnaa ja päätösetappi Helsinkiä. Uppsalan kesälomakarkelot jäivät siis tänä vuonna välistä, mutta toivottavasti kesäkuussa 2015 niihin pääsee osallistumaan sitten kukkamekko päällä ja päättötodistus kourassa. 

Kotimatka sujui mainiossa matkaseurassa kivasti ja kaikeksi yllätyksekseni kommelluksitta. Vietimme pitkästä aikaa isä-tytär-laatuaikaa ja reissasimme kiirettä pitämättä kolme pääkaupunkia kahteen vuorokauteen. Ja yöksi sitten lapsuudenmaisemiin koti-kotiin. Ja koti-kotona ja Kuopion-kotona loma on mennyt blogin päivitystahdista päätellen rattoisasti ja nopsaan. 


Pummilla Tallinnaan

Pummilla Tallinnassa

Pummilla jossain Toivakan ja Lievestuoreen välillä, nokka kohti KOTIA!

#kotikieli #kotikirjasto

Ensi lukuvuoden ultimate challenge, kokonaisuudessaan 37,5:n opintopisteen laajuinen ajatusurakka on potkaistu vauhtiin Kuopion kaupunginkirjastossa. Toistaiseksi Koskelan Jussi, Elina ja Akseli kavereineen ovat selättäneet oheisen pinkan kuus-nolla, mutta vielä tulee sekin päivä kun Pohjantähdet on kotimaisen kulttuurin nimessä taivallettu läpi, ja silloin alkaa armoton kirjoitustyö. Tai sitten vaikka Remes-maraton.



#kodinsisustus #kauniskoti #kotiaskare #kotilöhöily #kodinhengetär

Vuoden aikana kertynyt tavarataivas siirtyi rakkaaksi kodiksi tulleesta Luthagensesplanadin kämpästäni siististi, järjestelmällisesti ja tehokkaasti yhteen ruotsalaiseen kellarikomeroon, yhteen ruotsalaiseen ullakkovarastoon, yhden kuopiolaisen kaksion keittiöön ja yhteen äitin ja iskän kellariin. Lukuvuosi neljän vuodenajan maassa meni yllättävän vähillä vaatekatastrofeilla, ja oikeastaan ainoat tuiki tarpeettomat asiat, jotka viime vuonna virallispuuskassani mukaan pakkasin, olivat jakkupuku ja kokopitkä juhlamekko. Niihin muodollisiin illallis-gaskeihin en siis vielä vielä lukuvuoden 2013-14 aikana ehtinyt. Ensi vuonna tämä vääryys on korjattava, joten ilmoittauduin jo nyt syksyn Medical Master Gaskiin, jotta tämän opiskelun aikana pääsisi nyt ainakin yksille kunnon hienostelukekkereille skumppaa siemailemaan.

Koko aikuisikäni on ollut (yhtä nyt kesän ajan taas jatkuvaa avoliittoa lukuunottamatta) melko säännöllistä muuttotahtia noudattavaa matkalaukkuelämää, mikä tuo arkeen ja juhlaan omia pieniä pulmiaan ja haasteitaan. Esimerkiksi kaikki käyttökelpoiset syyssäähynttyyni jäivät jok'ikinen muuttotohinassa Uppsalaan, minkä vuoksi kesäkuun hyytävät päivät kuluivat lokoisasti sisätiloissa hellemekkoja ja shortseja keittiön kaappiin kesäsäilöön järjestellen. Sitä vastoin jälleennäkeminen Koti-kotiin unohtuneen jokanaisen lempielektroniikkavempeleen, epilaattorin, kanssa oli yllättävän riemuisa. Mielestäni kaivata-verbi on hieman liian voimakas ilmaisu kyseisestä helvetinkoneesta puhuttaessa, mutta maaliskuulta alkaneiden minihamekelien riennoissa kyseinen aparaatti olisi mielestäni kuitenkin voinut olla esimerkiksi käytössä eikä miljoonan pahvilaatikon alle haudattuna porukoiden kellarissa. 

Kuopion-kotona vietettyjen viiden viikon aikana rojut ja roinat ovat kuitenkin osuneet nyt siinä määrin kohdilleen, että kaikki, mitä parinkymmenen lämpöasteen vaihteluvälin normaaliarjessa tarvitaan, löytyy tällä hetkellä poikaystävän kaverikämpän keittiöön kyhätystä väliaikaisvaatekaapista (ja siivouspäivän ajankohtaisuudesta riippuen myös sen lähiympäristöstä). Odotetaan jännityksellä, mitä seuraava muutto jättää kaipaamaan.

Muuttopuuhissa


#kotiseutumatka #kotimaakunta #kotikylä

Kesälomalla on KERRANKIN ollut aikaa reissata. Opiskelijabudjetin ansiosta nimenomaan kotimaassa, mikä on kestokaukokaipuiselle reissuunhinkujalle hirveän hyvää vaihtelua. On ollut ihanaa käydä ajan kanssa mummoloissa ja vanhoilla kotikulmilla Keski-Suomessa, nähdä ystäviä ja valvoa aamuun asti muutenkin kuin palkkatyökseen. Päätoiminen #kotiopiskelija #kotiorja on saanut onneksi huhkia välillä myös silloin tällöin keikkavuoroja sairaalamaailmassa, ettei ammattitaidot ihan tyystin unohdu, ja toisekseen, ettei sydänystävällinen kasvirasvalevite lopu opiskelijan leivänpäältä.

#koti-ikävä?
Ei ole kuulkaa vaivannut. Kyllä se koti on taas täällä <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti