Vi tar bussen till Slussen, Eiku siis Stora Torgetilta seiskalla...
...Byggmästarparkeniin (ja vuorokaudenaikakin ehti vaihtua).
Sydän tirautti kieltämättä muutaman verikyyneleen Luthagenin unelmatalosta ja -kämpästä viime keväänä pois muuttaessani. Sijainti, koko, näkö, hinta ja lähistön palvelut olivat simppelisti täydelliset. Mutta elämä on luopumista (ja blaablaablaa jne) ja nyt olen ihan onnellinen että olen täällä. Nähkääs, tulevia syyssadeiltoja ajatellen elämänlaatuni on kasvanut uuden asuinpaikan myötä ainakin potenssiin sata kahden uskomattoman mielenkiintoisen uuden tuttavuuden myötä. Terkkarilla on vähän tunnustettavaa.
Ensimmäinen edellämainituista Salabacken tuttavuuksista on raamikas, musta ja kaikin puolin luotettavan tuntuinen yksilö. Vaikuttaa, ettei häntä ole katseltu sillä silmällä moniin kuukausiin, ja tuttavuuteni kuivan kesäkauden hiljaiseloon on tullut jo siinä määrin muutoksia, että nykyisin jaamme yhteisen makuuhuoneen. Toiveeni tälle suhteelle ovat etenkin kynttilöin valaistut tunnelmalliset syysillat, joiden aikana pääsemme nauttimaan pitkistä, intiimeistä katsekontakteista toistemme seurassa.
Tuttavuus numero kahden alku sai kipinän ihan tässä hollilla sijaitsevalla jäähallilla. Sisälläni sysähti jokin voimakas alkukantainen intohimo ja kun viimein pääsin kosketusetäisyydelle särmikkäisiin, suorastaan terävillä piirteillä varustettuihin kahteen uuteen ystävääni, en voinut enää odottaa vaan sovimme treffit ensi perjantaille. Näyttää siltä, että kalenterini viikonloput ovat heidän ansiostaan varattuja ainakin seuraavan kuukauden ajalle. Olen varma, että he tarjoavat minulle lähitulevaisuudessa sekä vilunväristyksiä että kuumanhikisiä hetkiä.
Uudet Uppsalan-rakkauteni ovat nimeltään Phil sekä Bauerin veljekset.
Kuten kuvasta voi päätellä, jäsenkirjani Television vastustajat ry:ssä on
väliaikaisella mainoskatkolla.
Phil and I. Long nights we're gonna spend together.
Bauerin veljekset lähtivät mukaan jäähallin ja Intersportin kautta
kulkeneelta sunnuntailenkiltä. Luistelukauden alkuun enää
kolme yötä, kuvassa käynnissä sitä ennakoiva sisäänajo.
Kaupunginosa siis vaihtui, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä on ei yksi, eikä kaksi, eikä edes kolmea vaan peräti NELJÄ jäähallia, joista kahteen pääsee yleisöluistelemaan ja höntsäpelaamaan perjantaisin ja lauantaisin aivan ilmaiseksi. Ulkoilumaastot täällä(kin) päin Uppsalaa ovat mainiot - viheralueita löytyy sekä metaforallisesti että kirjaimellisesti ilmaistuna vaikka lampaat söisi, ja keskustaan pääsee kävellen puolessa tunnissa ja bussilla kymmeneen minuuttiin.
Sekä edellisillä että nykyisillä Uppsalan-himahuudeilla menee kevyen liikenteen väylä
lammashaan läpi. Kyllä ne ruotsalaiset osaa.
Vihainen feministi sisustaa jälleen
Uudessa kämpässä taas pienen totuttelun ja paikkojen omannäköiseksi laittamisen jälkeen on alkanut tuntua ihan oikealta kodilta. Petipaikkani on siis hyttysverholla ja massiivipuisella astiakaapilla muusta olohuoneesta eristetty nurkkaus, ja meitä asuu tässä yhden makuuhuoneen asunnossa tällä hetkellä kolme, mutta kämppikset ovat mainioita ja kaikilla on sen verran omaa tilaa, että sopu on säilynyt hyvin. Ja sitten pleissin ultimaattisiin luksustekijöihin: täällä on telkkari, jota saa katsoa niin paljon kun jaksaa (nukkumaanmenoajat ne on kaksvitosellakin), ja kylpyamme jossa saa kylpeä niin paljon kun uskaltaa (vesilasku se on opiskelijallakin). Astianpesukone, kuulitteko, ASTIANPESUKONE hurisee valoisassa ja tilavassa keittiössä. Eteisessä näyttää pariisilaiselle katukahvilalle.
Jos yhden kuopiolais-tamperelaisen tulevan insinöörin saisi teleportattua tuohon sohvalle hakkaamaan pleikkaria niin uudesta ruotsin-kodista ei olisi täydellisyys enää kaukana. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti